lauantaina, helmikuuta 03, 2007


Seminaaripäivä


Kuudelta oli hyvä aika mennä lumitöihin. Auran jäljet pihatien päästä ehti siivota samoilla samoilla saranankäännöillä.

Ilkan kanssa ajeltiin suolaamatonta vanhaa kumipyöräliikenteen valtaväylää Hattulaan. Viisi luentoa kovaa asiaa, välissä paljon kahvia ja ruokalas... korjaan muonituskeskuksessa salaattia, näkkileipää ja makkarakastiketta niin paljon kuin kehtasi lautaselle kahmia. Valtio tai joku sitä lähellä oleva taho tarjosi myös kansallisrunoilijantortut iltapäivällä.


Tämä ankara viskoja on ollut julkisuudessa paljon, mutta ei ollut lupa kuvata sisältä.

Seminaaria isännöitsi jälleen P. Thomenius, ja ennen filosofoinninpäättyneeksikomentamistaan kuultiin näkökantoja "itäisen" ja "läntisen" ajattelun eroista siinä, missä määrin on soveltuvaa aiheuttaa mahdollisia tappioita jalkaväelle panssarijoukkojen taistelukestävyyden kustannuksella. Voi olla, että ymmärsin väärin, kun olin kuulevinani, että joltakulta olisi unohtunut sen erään Mannerheim-nimisen hepun (tai taustavaikuttajiensa) näkemys sitä, että strategisesti ajateltuna Suomen kokoisella maalla ei ole varaa yhdenkään ihmishengen turhaan tappioon.

Siitä tuli mieleen jokunen vuosi sitten Economistin Kaarle-pakinoitsijan kirjoitus, miten Euroopan Unioni hakee Turkin liittymisoptiossa nihtejä sotaväelleen. Paljon on asiasta näkemyksiä koillisrajan vahdeillakin.

Siellä, missä nihdeillä ei ole niin suurta strategista merkitystä - toki poliittinen, maailmanpoliittinenkin, heillä voi olla, mutta se on eri asia - puolustuspolitiikka lienee yhä enenevässä määrin pelkkää talouspolitiikkaa. Yhdysvaltain armeija, kavahdettuaan poliittisesti kestämättömiä tappioitaan Irakin nykyisessä konfliktissa, päätyi hankkimaan omiensa suojaksi kotimaisen teollisuuden testaamatonta suojajärjestelmää mieluummin kuin Saulin, Daavidin, Kaifaan ja Hannaan jälkeläisten filistealaisveressä kastettuja järjestelmiä.

Jossain mahdollisessa maailmassa nuokin kehitysmäärärahat voisi käyttää varmasti toisin.

Takaisin palatessa veturitallilla oli sileä polku ja ihmisiä kahvikupin ääressä.

Ei kommentteja: