 | Ei latu hiihtäen lopu |
Vapaan maanantain ja hyvän sään kunniaksi puolisoni ja minä ajattelimme ennen aamiaista pyörähtää suksilla viereisellä pellolla, jossa talvipäivän viettäjiä on näkynyt viime päivinä runsaasti. Pellon päästä innostuimme kuitenkin suuntaamaan naapurikuntaan Sotkian entiselle, aikaa sitten asuinrakennukseksi muutetulle, rautatieasemalle ja takaisin. Matkaa olisi tullut muutama kilometri suuntaansa. Latu peltojen poikki oli huonossa kunnossa, mutta perillä löysimme järvelle vievän ladun pään. Pitihän sitäkin koettaa, ja kun jäällä hiihto sujui, pienestä aamupyrähdyksestä tuli vajaan kolmen peninkulman laturetki. Aamiaisestakin tuli vastaavasti tavanomaista tuhdimpi.
Jäällä näkyi kelpo otos suomalaista loma-asuntoarkkitehtuuria. Erityisesti 1940-60-luvuilta periytyvät sovellukset ovat mielenkiintoisia ajankuvia. Yksi klassisella Toja-levyllä vuorattukin nähtiin (saman näköistä mutta tuskin aitoa materiaalia muuten näkyy käytetyn myös Tampereella Työväen keskusmuseon, nykyisin Werstaan, sisätiloissa).
Samaten löytyi Volvo BM + Vammas Kersantti -traktorikaivuri. Se oli Sotkian kylän laitamilla sen verran näkyvällä paikalla, että lienee päätynyt itsensä asianharrastajan filmille tai muistikortille aikaa sitten. Samalla onnentoivotukset harrastustoverin uudelle blogille!
2 kommenttia:
Mitä,mitä kuvaamaton Volvo BM Vammaksen kaivurilla.Noita on kuvattu tasan yksi ja nyt on jo kaksi tiedossa lisää.Kiitokset toivotuksista.
Siellähän se Sotkialla majaili ulkorakennuksen seinustalla, aika lähellä ex-asemaa ja tasoristeystä. Eiköhän sinne pääse muutenkin kuin hiihtämällä, sen verran lähellä tietä oli. Selostan paremmin joku kerta, kun ollaan naamatusten paikan päällä tai kartan ääressä.
Lähetä kommentti