Julkistalousoikeuden tenttikysymyksiä |
Aihepiiri liittyy tiiviisti
leipätyöhöni, ja työnantaja tuli vastaan niin, että sain istua
luennoilla palkallisesti. Hyvä työpaikka, saa sanoa. Luentoja oli
viisi kertaa, joista kolmelle ehdin työn puolesta osallistumaan.
Aika vähän vuorovaikutusta yliopiston luento-opiskeluun
edelleenkään sisältyy. Spontaanit puheenvuorot tulivat lähinnä
meitä vanhempaa kaartia edustavilta, jotka olivat työn puolesta
törmänneet johonkin luennolla käsiteltyyn seikkaan. Nuoret
tutkinto-opiskelijat kuuntelivat kiltisti.
Ammatillisena täydennyskoulutuksena
arvostan avoimen yliopiston opintojaksoja enemmän kuin niinsanottuja
täsmäkoulutuksia. Päivän intensiivikursseista ensin tunti tai
puolikas kuluu siihen, kun kurssinpitäjä eri tavoin päivittelee,
miten näin laajasta aiheesta ei näin lyhyessä ajassa saada kokoon
kuin pintaraapaisu. Ja hyötykäyttöön jäävästä ajasta reilusti
kuluu yleisön viihdyttämiseen, jotta he tulisivat toisenkin kerran
ja toisivat lompakkonsa tai työpaikkansa laskutusosoitteen mukanaan.
Jos hyvin käy, onkeen voi tarttua jotakin jossakin tilanteessa
hyödyllistä. Avoimen yliopiston tarjonnan tyyppisillä kursseilla
taas ei yleensä edes yritetä antaa käteen valmista onkea saati
kalaa, vaan pyrkiä opettamaan, miten hyvä onki tehdään ja miten
ja missä sitä kannattaa käyttää.
Olen erehtynyt käymään työn
puolesta joitakin eri tahojen järjestämiä koulutuksia, jotka ovat
käsitelleet työtehtävien kannalta oleellista lainsäädäntöä.
Luennoijien substanssissa tai pedagogiikassa ei ole ollut moitteen
sijaa. Vika on ollut täsmäkoulutuksen jo valmiiksi epäonnistuneessa
ideassa. Ne eivät olleet koulutuksia, vaan kysy asiantuntijalta
-tilaisuuksia. Uskallan väittää, että taannoin käymäni avoimen
yliopiston oikeusjärjestyksen tai oikeusteorian peruskurssit
tarjosivat paljon enemmän kuin täsmäkoulutuspäivät, vaikka
niiden aikana ei opiskeltu yhtäkään lakitekstiä. Teksti on
kaikkien luettavissa vaikka Finlex-palvelusta.
Sen soveltamista käytännön virkatehtävissä helpottaa
huomattavasti, jos tietää lisäksi jotakin tekstin suhteesta muihin
oikeuslähteisiin ja ylipäätään oikeuslähteiden käyttämisestä.
Tuollaisiin asioihin en ole yhdelläkään täsmäkurssilla törmännyt
– mikä ei tietenkään tarkoita, ettei sellaisiakin kursseja voisi
olla.
Julkistalousoikeuden kurssi oli
itselleni pieni pettymys – tosin vain välittömän hyödyn
näkökulmasta. Luennoilla käsiteltiin lähinnä valtiontaloutta,
kun kunnallistalous on lähempänä omaa sydäntäni. Ymmärrän
painotuksen, koska kyseessä oli aineopintokurssi eikä mikään
erikoistumisjakso. Painotus saattaa liittyä siihenkin, että
luennoitsijana toimi eduskunnan paljon käyttämä julkisoikeuden
asiantuntija, lehtori Wacker.
Tänään kesken työpäivän käväisin
Tampereella tentissä. Luentojen lisäksi tentittävänä oli hiukan
säädöksiä (perustuslain ja kuntalain taloutta koskevat osat,
valtion talousarviolaki ja -asetus sekä kunnan peruspalvelujen
valtionosuuslaki) ja kirjallisuutena osia A. Myllymäen kirjasta
"Finanssihallinto-oikeus" ja eduskunnan
tarkastusvaliokunnan julkaisusta "Valtion omistajaohjauksen
valvonta ja raportointi eduskunnalle".
Kysymyksiä oli kolme. Ensimmäisessä
piti lyhyesti selittää viisi käsitettä: finanssipolitiikka,
finanssivalta, talousarvion tasapainoperiaate, kunnan tilintarkastus
ja korotettu valtionosuus.
Kaksi muuta oli esseetehtäviä.
Toisessa piti kertoa, mitä lainsäädännöllisiä toimia pitäisi
tapahtua siinä tilanteessa, jos opintotukilain mukaista opintorahan
määrää muutettaisiin. Tehtävä oli kenties kontrolli luennoilla
istumiselle (tai sitten pikku jäynä: opetukseen oli kuulemma
ilmoittautunut niin runsaslukuinen joukko tutkinto-opiskelijoita,
että luentosaleja oli pitänyt muuttaa, mutta silti paikalla ei
ollut koskaan väenpaljoutta). Kyseessä oli täysi analogia eräästä
luennolla läpi käydystä vastaavasta esimerkistä. Tuli mieleen
lähes vuosikymmen sitten käymäni olio-ohjelmoinnin peruskurssi,
jossa yksi tenttitehtävä oli laatia samanlainen linkitetty lista
kuin oli juuri ollut jossakin harjoitustehtävässä.
Kolmannen tehtävän aiheena oli
valtion omistajaohjaus ja sen parlamentaarinen valvonta.
Täytyy sanoa, että olisin mieluummin
kirjoittanut esseen vaikka kunnan tilintarkastuksesta. Asiat kun
olivat tulleet töissä tuoreeltaan kerratuksi, kun eilisiltana oli
kuntayhtymän tarkastuslautakunnan kokous, jossa tilintarkastaja
antoi katsauksensa. Nyt olin vastauksissani enemmän kirjanoppien
varassa.
Aulassa opiskelijoiden kuoro lauloi
Santa Luciaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti