Kevätkylvö

Työpäivä meni vaihteeksi Euroopan unionin laskuun. Hämäläinen ja vähän kauempaakin tullut aluekehityskansa teki kevätkylvöä Pyhäjärven rannalla. Lähinnä istumalla ja viisaita kuuntelemalla ja tauoilla ennestään tuttujen kanssa uudelleenverkostoitumalla.

Professori moitti suomalaiset jäykkäniskaiseksi väeksi, joka suhtautuu penseästi uuttaluovaan rakennemuutokseen, eikä edes halua kuulla siitä mitään. Hän oli oikeassa. Harvat käyvät enää kirkossa. Siellä kerrotaan joka toinen pyhä, miten uppiniskainen kansa ei halua tietää paremmasta ja joka toinen, miten uutta ja hyvää kannattaa odottaa. Todennäköisesti yhteiskunnan sekularisoituminen on tehnyt ihmisistä jollakin kognitiivisella syvätasolla – päinvastoin kuin aatteiden pintatasolla - konservatiivisempia ja muutosvastarintaisempia kuin ennen.

Arvelen tuntevani ainakin yhden, joka ei ollut paikalla mutta joka olisi mielellään seurannut ministeriön ylijohtajan esitystä Euroopan unionin rakennerahastojen tulevasta ohjelmakaudesta. Powerpoint-diojen kuvituksena nimittäin oli David Brown -traktoreita ja kuvien kohdalla kuulijat saivat tietää tyypit ja vuosimallit. Näidenkin traktoreiden voimin, sanoi virkamies, on hyvinvointi-Suomi aikanaan rakennettu, kun esillä oli 25D-malli.

Tulipa myös lypsettyä lehmää, ensi kertaa elämässä. Tosin vain virtuaalisesti, Ahlmanin suorastaan nerokkaalla mekaanisella simulaattorilla. Kyllä sieltä herui ensikertalaisellekin, kun opettaja neuvoi oikean otteen.

Päivän toiseksi viimeinen ohjelmanumero oli kiertoajelu. Varmasti mukava retki kauempaa tulleille, mutta ei suurempaa antia paikallisille ja melkein sellaisille. Kuten museobesserwisseriys-sikamaisuussyndroomaan kuuluu, mietin mitä kaikkea olisin itse oppaana toimiessani sanonut toisin ja ennenkaikkea kertonut enemmän. Hämeenpuistosta kaupungin palo-osastoijana. Rautatiestä. Muistakin veturitehtaista kuin Tampellasta ja siellä 315:stä edes jotakin. Kapinan ajasta – tämä on käsittääkseni puoluekantaan katsomatta ainoa poliittisesti korrekti paikallinen termi - ainakin vanhan "Tekun" kohdalla olisi pitänyt jotain mainita. Kalevan kirkon kohdalla taas Viljasen siilo -anekdootti. Tylsä selostus siitä olisi tullut, vaikka rohkenen väittää pystyväni kohtuullisesti imitoimaan sitä myöhäsyntyistä molotusta, mitä Tampereen murteeksi sanotaan. Ja Hervannassa olisi ilman muuta käyty, Teknillinen yliopisto ja Lentokonetehtaan perillinen samoin kuin Kaupin campus olisi pitänyt sisällyttää jo päivän pääteeman vuoksi.