Pikkujoulupäivä

Kotikylän rautatieasemalta on vajaan puolentoista vuosisadan saatossa lähtenyt keskustaa kohti kulkue jos toinenkin. Tänään oli vuorossa joulupukkiparaati. Aamupäivällä hain veturitallilta aseman entiseen kukkakioskiin somisteeksi vähän valoa ja pientä joulurekvisiittaa. Nostaessani sitä autosta junalta tuleva aikamies noheili: "Jaaha, olet löytänyt mallin viisikymmentä opastinlyhdyn." Vastasin: "Ei, vaan suunnilleen mallin kaksikymmentäkahdeksan puskinlyhdyn." Mies ei ryhtynyt väittelemään. Opastinlyhdyllä ja veturin puskinlyhdyllä on sentään joltinenkin ero. Hänenlaisensa tietomiehet – käytän tarkoituksella sukupuolittunutta termiä, koska miehiä he aina ovat - ovat hauskoja mutta yleensä harmittomia. Hanomag-höyrysäiliöveturista peräisin olevan, sittemmin brittiläisellä tekniikalla sähköistetyn, puskinlyhdyn kaveriksi löytyi omana työnä sähkövalaistuksi tuunattu kotimainen mallin kaksikymmentäkaksi vaihdelyhty.

Samoja jouluvalaisimia olen asemalle kiikuttanut kai seitsemänätoista vuonna. Ehkä joskus adventtiperinteestä kirjoittaessani saan täsmentää, että kyse on malleista tuhatyhdeksänsataakaksikymmentäkahdeksan ja tuhatyhdeksänsataakaksikymmentäkaksi.

Työmaan pikkujoulut pidettiin tänä vuonna Hämeen linnassa. Mitä mainioin paikka vanajanhämäläisessä organisaatiossa työskenteleville. Leivintuvassa nähtiin mainiota komediateatteria, syötiin hyvin ja juotiin kohtuudella.

Hyvät pikkujoulut. Kotiin pääsi ajoissa, ja pihaan tullessa tervehtivät kyntteliköt ja pyrstötähti. Jatkot saunan ja takkatulen merkeissä.