Kotikyläpäivä

Aamulla käväisin veturitallilla. Siellä oli kuulemma veturinlämmitys käynnissä. Dieselveturit ovat lämmittäjäinsä ystäviä sikäli, että lohkolämmittimen voi kytkeä illalla ja tulla hyvin nukutun yön ja rauhallisten aamutoimien jälkeen katsomaan, onko rautahepo jo valmis liikkeelle. Etsimäni löysin, kiitos Ilkan ja Eskon.

Kotikylän yhteiskoululla – sillä nimellä 103-vuotias perusopetuksen ja toisen asteen oppilaitos taas tunnetaan - pidettiin huutokauppa, kun vanhaa tavaraa piti saada pois remontin tieltä. Seinäkartta olisi ollut mukava sisustusesine omaan kotiin. Mutta tarjolla olleet eivät näyttäneet kovin kiintoisilta ja hinnat kohosivat jopa yli sadan euron. Yksi viime vuosisadan alkuvuosina Saksassa painettu antiikin Kreikkaa kuvaava kartta meni mielestäni kohtuuttoman halvalla. Sen olisi voinut tuoda omallekin seinälle killumaan, mutta huutokilpailuun lähdettäessä oma kipuraja olisi mitä todennäköisimmin ylitetty, kun tosissaan kauppaa tekevät halusivat omansa.

Iltapäiväkahvit voileipäherkkuineen saatiin Liisanpäivillä.