 | Ohittaja |
Tänään jouduin pitkästä aikaa ajamaan töihin omalla autolla. Matkan puolivälin vaiheilla takaa lähestyi vahdilla yksi ajovalo ja pian saavuttikin. Roikkui perässä vähän aikaa, kunnes lähti ohi. Minulla oli vauhtia noin 80 kilometriä tunnissa. Ohittaneessa ajoneuvossa oli mopon rekisterikilpi.
Aika tehokasta virittelyä, sanoisin. Kyllähän jo 80-luvulla tehtiin mopoista laittomia kevytmoottoripyöriä monin keinoin. Tehokkaimmat saatiin aikaiseksi vaihtamalla sylinteri ja mäntä ajoneuvoluokkaa suurempiin. Joidenkin mopojen sanottiin olevan rakenteellisesti tarkoitettuja isommalle kuutiotilavuudelle, mutta tulleen maahantuojan pajalla kutistetuksi meikäläisen verokohtelun vuoksi. Mutta paljon oli niitä, joista taatusti tuli uhkatekijöitä kuskilleen – vaikkapa se Supersport, joka kuulemma kulki kahdeksaakymppiä.
Tämänpäiväinen ohittaja oli tukevan enduron näköinen, mutta tuli mieleen, olikohan rakenne silti voimavarojen tasalla. Kahdeksankymppiä oli sille aika vähän, kun suoralle tultaessa oli jo toisessa päässä.
2 kommenttia:
Ennen oli mopoissa painoraja jonka johdosta rakenne, ajo-ominaisuudet ja jarrut olivat varmasti alimitoitetut heti viidenkympin yli mentäessä. Nykyään on ehkä vähän paremmin mahdollista että mopoksi alunperin katsastetun tekniikka saattaisi toimia kahdeksassakympissäkin mutta mitään varmuutta siitä ei toki ole.
Nyt kun muistutit, niin palautui tuo painorajakin mieleen. Se oli kai 60 kg. Ja kyllä senaikaiset mopot aika heppoisilta näyttävät nykyisin skoottereihin tai enduroihin verrattuna. Sekin on minusta oiva parannus, että yhä useammassa mopossa on suuntavilkut. Ne olisi saanut olla pakollinen varuste jo kauan sitten.
Lähetä kommentti