Elämme sotaisia aikoja

Hiton Hallamaa, kun opetti länsinaapurin pojille liikaa. Huomisesta alkaen saavat oikein luvan kanssa urkkia viestiliikennettä. En ole huomannut kovin aktiivista tiedotustoimintaa operaattorien suunnalta, vaikka viranomainen siihen viime viikolla patisti.

Radiossa ei ole viime aikoina puhuttu juuri muusta kuin sodasta. Vähän kuin kaksikymmentä vuotta siten. Moskovassa oli juuri pidetty suomalais-neuvostoliittolainen historiantutkijoiden symposiumi, jossa neuvostoliittolaiset tutkijat virallisesti myönsivät maansa aloittaneen sodan. Kuulin joissakin yhteydessä jonkun sotilashenkilön kieltäytyneen osallistumasta johonkin tämän päivän tietämissä pidettyyn isänmaallishenkiseen juhlaan, koska hänen etiikkaansa ei kuulu juhlia sodan alkamista. Se oli kunnioitettava näkemys.

Adventti

Talon kauniimpi asukas lähti jo aamupimeällä töihin. Minun ei tullut mentyä edes adventtikirkkoon. Valo roikkui alhaalla koko päivän. Vielä hetki haravointia omenapuun alta. Päivä ei olisi riittänytkään pidemmälle.

Radiossa soitetaan Sibeliuksen seitsemättä sinfoniaa.

Työväenopiston salissa ei tänään treenata taijia. Tammikuussa jatketaan, ja kauniimpi etsii kesän harjoituspaikkoja.

Pikkujoulupäivä

Kotikylän rautatieasemalta on vajaan puolentoista vuosisadan saatossa lähtenyt keskustaa kohti kulkue jos toinenkin. Tänään oli vuorossa joulupukkiparaati. Aamupäivällä hain veturitallilta aseman entiseen kukkakioskiin somisteeksi vähän valoa ja pientä joulurekvisiittaa. Nostaessani sitä autosta junalta tuleva aikamies noheili: "Jaaha, olet löytänyt mallin viisikymmentä opastinlyhdyn." Vastasin: "Ei, vaan suunnilleen mallin kaksikymmentäkahdeksan puskinlyhdyn." Mies ei ryhtynyt väittelemään. Opastinlyhdyllä ja veturin puskinlyhdyllä on sentään joltinenkin ero. Hänenlaisensa tietomiehet – käytän tarkoituksella sukupuolittunutta termiä, koska miehiä he aina ovat - ovat hauskoja mutta yleensä harmittomia. Hanomag-höyrysäiliöveturista peräisin olevan, sittemmin brittiläisellä tekniikalla sähköistetyn, puskinlyhdyn kaveriksi löytyi omana työnä sähkövalaistuksi tuunattu kotimainen mallin kaksikymmentäkaksi vaihdelyhty.

Samoja jouluvalaisimia olen asemalle kiikuttanut kai seitsemänätoista vuonna. Ehkä joskus adventtiperinteestä kirjoittaessani saan täsmentää, että kyse on malleista tuhatyhdeksänsataakaksikymmentäkahdeksan ja tuhatyhdeksänsataakaksikymmentäkaksi.

Työmaan pikkujoulut pidettiin tänä vuonna Hämeen linnassa. Mitä mainioin paikka vanajanhämäläisessä organisaatiossa työskenteleville. Leivintuvassa nähtiin mainiota komediateatteria, syötiin hyvin ja juotiin kohtuudella.

Hyvät pikkujoulut. Kotiin pääsi ajoissa, ja pihaan tullessa tervehtivät kyntteliköt ja pyrstötähti. Jatkot saunan ja takkatulen merkeissä.

Ohittaja

Tänään jouduin pitkästä aikaa ajamaan töihin omalla autolla. Matkan puolivälin vaiheilla takaa lähestyi vahdilla yksi ajovalo ja pian saavuttikin. Roikkui perässä vähän aikaa, kunnes lähti ohi. Minulla oli vauhtia noin 80 kilometriä tunnissa. Ohittaneessa ajoneuvossa oli mopon rekisterikilpi.

Aika tehokasta virittelyä, sanoisin. Kyllähän jo 80-luvulla tehtiin mopoista laittomia kevytmoottoripyöriä monin keinoin. Tehokkaimmat saatiin aikaiseksi vaihtamalla sylinteri ja mäntä ajoneuvoluokkaa suurempiin. Joidenkin mopojen sanottiin olevan rakenteellisesti tarkoitettuja isommalle kuutiotilavuudelle, mutta tulleen maahantuojan pajalla kutistetuksi meikäläisen verokohtelun vuoksi. Mutta paljon oli niitä, joista taatusti tuli uhkatekijöitä kuskilleen – vaikkapa se Supersport, joka kuulemma kulki kahdeksaakymppiä.

Tämänpäiväinen ohittaja oli tukevan enduron näköinen, mutta tuli mieleen, olikohan rakenne silti voimavarojen tasalla. Kahdeksankymppiä oli sille aika vähän, kun suoralle tultaessa oli jo toisessa päässä.

Talviunille?

Lieneekö ollut vesisateetonta päivää kahteen viikkoon, pohdittiin eilen kollegan kanssa. Ei ollut tämäkään. Töihin lähtiessä on pimeää, jossakin vaiheessa päivää näkyy ikkunasta vähän hämärää harmautta ja kotilinja-autoa odotellessa on taas pimeää.

Sähkövaloja on asenneltu pihoihin pimeyttä karkottamaan. Meillä ei ihan vielä, näin vanhan kirkkovuoden puolella.

Viehätyksensä tässäkin vuodenajassa. Ja se sopisi hyvin nukkumiseen, kun vain osaisi mennä ajoissa petiin.

Ajatuskartturina

Pyhäpäivä – tuomiosunnuntai lajiaan – kului lähinnä tietokoneen ääressä hallintotieteen perusopintojakson "Tutkimusprosessin hallinta" luentopäiväkirjaa kirjoitellen. Ulkona pilvet menivät ja tulivat taas. Sitten olikin jo pimeää. Kuten yleensä, sain aikaiseksi tekstiä varsinkin asian vierestä. Tosin luentopäiväkirjan tarkoitus kai on luentosarjan herättämän ajattelun dokumentointi. Tajunnanvirtaani kuvaamaan tein liitteeksi maanmainiolla FreeMind-ohjelmalla ajatuskartan. Oli sisältö miten huuhaata tahansa, ainakin kirjallisuusluettelo venyi toiselle sivulle.

Illaksi ajeltiin työväenopiston salille taiji-treeneihin. Jukka-sensei (ei liene lajinomainen tai edes oikeankielinen termi, pahoittelen) oli edelliskerralla luvannut tuoda musiikkia Beijing-muodon harjoittamisen taustalle. Puolisoni kanssa arvailimme, millaista se mahtaisi olla. Kiinalaista kansanmusiikkia vai jotakin aivan muuta? Avaruusromua – YLEn sunnuntai-illan perinteisen lähetyksen nimissä – oli valinta. Tasarytmisenä tai paremminkin rytmittömänä elektroninen sointi taustoitti mainiolla tavalla ihmisvartaloiden liikettä. Lajinomaisempi valinta olisi voinut olla vaikkapa J.-M. Jarren "Fishing junks at sunset", mutta vaihtelevarytmisenä aivan liian haastava. Tai peräti häiritsevä siihen nähden, mitä länsimainen mieli taijilta hakee. Oli kaunis ilta.

Kotikyläpäivä

Aamulla käväisin veturitallilla. Siellä oli kuulemma veturinlämmitys käynnissä. Dieselveturit ovat lämmittäjäinsä ystäviä sikäli, että lohkolämmittimen voi kytkeä illalla ja tulla hyvin nukutun yön ja rauhallisten aamutoimien jälkeen katsomaan, onko rautahepo jo valmis liikkeelle. Etsimäni löysin, kiitos Ilkan ja Eskon.

Kotikylän yhteiskoululla – sillä nimellä 103-vuotias perusopetuksen ja toisen asteen oppilaitos taas tunnetaan - pidettiin huutokauppa, kun vanhaa tavaraa piti saada pois remontin tieltä. Seinäkartta olisi ollut mukava sisustusesine omaan kotiin. Mutta tarjolla olleet eivät näyttäneet kovin kiintoisilta ja hinnat kohosivat jopa yli sadan euron. Yksi viime vuosisadan alkuvuosina Saksassa painettu antiikin Kreikkaa kuvaava kartta meni mielestäni kohtuuttoman halvalla. Sen olisi voinut tuoda omallekin seinälle killumaan, mutta huutokilpailuun lähdettäessä oma kipuraja olisi mitä todennäköisimmin ylitetty, kun tosissaan kauppaa tekevät halusivat omansa.

Iltapäiväkahvit voileipäherkkuineen saatiin Liisanpäivillä.

Lääninhallitukset historiaan

Valtion aluehallintouudistus eli ALKU-hanke saavutti tänään ainakin välitavoitteensa, kun aluehallintoa koskevat lait vahvistettiin iltapäivällä. Niin lääninhallitukset kuin työvoima- ja elinkeinokeskuksetkin siirtyvät historiaan. Lääninhallitusten historia aluehallintovirastoina on pitkä: ne perustettiin Ruotsin vuoden 1634 hallitusmuodon tultua voimaan. TE-keskukset sen sijaan jäivät lyhytaikaisiksi instituutioksi.

Samalla annettiin aluehallintovirastoja (AVI) sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia (ELY) koskevat asetukset. ALKU-hankkeen tiimoilla käydyssä keskustelussa elivät pitkään työnimet ALLU ja ELLU, joista muotoutuivat nyt siis AVI ja ELY.

Aluehallintovirastot edistävät alueellista yhdenvertaisuutta hoitamalla lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus- ja valvontatehtäviä alueilla. Virastoissa työskentelee 1.1.2010 noin 1 350 henkilöä. Virastoja on kuusi, joista kaikki vastaavat peruspalveluiden laillisuusvalvonnasta, oikeusturvasta, lupakäytännöistä, pelas­tustoimesta ja poikkeusoloihin varautumisesta. Lisäksi viidellä on työsuojeluhallin­nollinen, neljällä ympäristölupahallinnollinen ja kolmella poliisihallinnollinen tehtävä.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset hoitavat valtionhallinnon toimeenpano- ja kehittämistehtäviä alueilla. Keskuksia on 15 kpl. Niistä kaikilla 15:llä on elinkei­no-, työvoima-, osaamis- ja kulttuuripolitiikkaan liittyvä tehtävä. Lisäksi 13:lla on ym­päristöpoliittinen tehtävä vastaten aiempia 13 ympäristökeskusta. Yhdeksällä ELY:l­lä on myös liikenne- ja infrastruktuuritehtävä vastaten aiempaa yhdeksää tiepiiriä.

Valtion aluehallinnon kehittämishankkeen tarkoituksena on ollut poistaa päällekkäisyyksiä ja ke­hittää erityisesti sähköisiä palveluita. Uudistuksen myötä kuudesta sektoriviranomaisesta muodostetaan kaksi ja toimipaikkojen määrä putoaa ny­kyisestä 92:sta alle puoleen. Myös toiminnan kokonaisvolyymi puolittuu nykyisestä. Alue­hallinnossa nyt työskentelevistä noin 6 000 työntekijästä eläkkeelle on jäämässä 1 500. Uuden henkilöstön rekrytointi on enää kaksi kolmasosaa aikaisemmasta.

Kun aluehallintouudistuksessa läänit jäävät historiaan, julkisen hallinnon yksiköt ovat kunta, maakunta ja valtio.

Keskeinen asema tullee olemaan maakuntavaltuustoilla, joiden jäsenet valitaan maakun­nan kunnanvaltuutetuista. Näin ollen uusi paikallishallinto on aiempaa kansanvaltaisem­malla pohjalla. Myös suora kansanvaali on mahdollinen maakuntavaltuustoja valittaessa. Nykyisin käytäntö on jo toiminnassa Kainuussa.

Maakuntaliittojen toimivalta kasvaa nykyisestä. Maakuntaohjelmasta tulee maakuntakaavaan verrattavissa oleva ohjauksen väline, joka linjaa kaikkea paikallistason päätöksentekoa.

Maakuntien määrä säilynee uudistuksen jälkeenkin nykyisessä 16:ssa, vaikka valtion alue­hallinnon toiminta-alueita tulee vain yhdeksän. Maakunnat muodostavat yhteistoimin­ta-alueita siten, että maakuntahallinnon ja valtion aluehallinnon toimialueet ovat yhtenevät.

Maakunnat muodostavat yhteistoiminta-alueita, jotka yhtenevät ELY:jen ja AVIen kans­sa. Esimerkiksi Kanta-Häme, Päijät-Häme, Uusimaa ja Itä-Uusimaa muodostavat ELY-yh­teistoiminta-alueen, jonka päätoimipaikka sijaitsee Helsingissä, osittainen päätoimipaikka Lahdessa ja sivutoimipaikka Hämeenlinnassa. Sen sijaan Lapin, Keski-Suomen ja Pirkan­maan maakunnat eivät muodosta ELY-yhteistoiminta-alueita, vaan kaikki ELY-toiminnot si­jaisevat maakuntien sisällä.

AVI-yhteistoiminta-alueet noudattavat poistuvien läänien rajoja. Näin ollen AVI-yh­teistoiminta-alueen muodostavat Pirkanmaan, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Pohjan­maan ja mahdollisesti myös Keski-Pohjanmaan maakunnat. Alueen päätoimipaikka sijait­see Vaasassa, sivutoimipaikat Tampereella ja Jyväskylässä sekä työpisteet Närpiössä ja Seinäjoella.

Humanistinen työpäivä

Työpäivään mahtui kuntouttavan työtoiminnan sopimuskäytäntöjä, uusien ATK-kaapelointituotteiden tutkailua ja sähköveturin hiekoituslaitteen vikasimulaattorin suunnittelua.

Huomenna askaroidaan näiden ohella ainakin kirjastoasioiden parissa. Valehtelisin jos väittäisin työn olevan yksitoikkoista. Voi se joskus ollakin, mutta harvemmin.

Blackout

Kotitaloutemme on ollut yhteiselomme alusta saakka Telen asiakas. Niin langallisten kuin sittemmin langattomienkin yhteyksien tiedonsiirrollinen luotettavuus on ollut hyvää tasoa, eikä vaihtotarvetta ole koettu.

Olemme hankkineet pöytätietokoneisiimme Soneran ja F-Securen yhteistyössä laatiman tietoturvapaketin, joka on ollut luotettava ja verrattuna moniin sinänsä päteviin ilmaisohjelmiin myös nopea. Tänä pyhänä tietoturvapaketti mokasi pahemman kerran. Ohjelmisto ilmoitti päivitystarpeesta ja pyysi asentamaan uuden verkosta ladattavan version. Se asentui ripeästi ja ongelmitta, kuten oli odotettavissa. Mutta asennuksen jälkeen tietokone käynnistyi uudelleen ilman lupaa. Ohjelmisto oli ennen asennuksen alkua ilmoittanut uudelleenkäynnistystarpeesta, mutta onko ainakaan Windows-maailmassa enää tätä päivää, että uudelleenkäynnistyksen tullessa ajankohtaiseksi ohjelma yksin tein toteuttaa sen riippumatta siitä, onko käyttäjällä avoinna olevia tiedostoja? Tietoturvallisuuden peruselementteihin luetaan tiedon eheys eli muuttumattomuus. Huolestuttavaa on, jos tietoturvallisuuden alalta leipänsä hankkivan yrityksen nimissä markkinoitava tuote pyrkii rikkomaan käsiteltävän tiedon eheyttä lähes varoittamattomilla käyttöjärjestelmän sammutuksillaan.

Onneksi Sun on ohjelmistoja tehdessään ollut F-Securea ja Soneraa tietoturvallisempi, ja OpenOfficen Writer ehti tehdä varmistustallennuksen ennen kuin käyttöjärjestelmä lähti alta.

Blackoutista toiseen: muistaako kukaan brittiläistä Damned-nimistä punk-henkistä yhtyettä? Joskus lapsuuden ja nuoruuden rajapinnassa muistan veljeni kanssa äänittäneeni televisiosta C-kasetille, kun vampyyrimaiseen asuun sonnustautunut solisti lauloi blackoutista jollain suomalaisella festarilla. Samassa konsertissa lauloi ainakin Paul Oxley espanjalaisista baareista ja Hassisen kone juroista nuorisojulkkiksista. Televisio oli Asa-merkkinen. Äänityslaitteen merkkiä en muista, mutta siinä oli sisäänrakennettu mikrofoni ja yksi kaiutin. Äänityksen laatu taisi olla lähellä tämän päivän keskimääräistä Youtube-tasoa.

Nel blu dipinto di blu

Lähdettiin työmaan kunnioitettavan sitkeän laaturyhmän kanssa naapurimaakuntaan tekemään työn raskainta osaa eli kuvauksen päivittämistä. Raskaalla kädellä on päivitettykin. Vaikka emme ole Lahden kaunista kaupunkia eksoottisemmassa ympäristössä, on paikan vaihdos ollut tervetullut kimmoke työhön.

Juha-isäntämme järjesti iltaohjelmaksi konsertin Sibelius-talolla. En ole viihdemusiikin suurkuluttaja, mutta varsinkin Umberto Marcaton kuunteleminen livenä oli historian harrastajalle terveellinen kokemus. Miehen laulanta kun oli samanlainen osa suomalaisen yhteiskunnan äänimaisemaa kuin ratapihojen höyryveturin puuskutukseen yhä useammin sekoittunut upouuden dieselin jyrinä. Isot dieselveturit on siirretty eläkkeelle aikaa sitten, mutta Umberto vain laulaa. Covereita toki, mutta niin monet 80-luvun italodiscotähdetkin tekivät, aikalasiltaan lainaillen. Alkuperäinen "Volare", tai oikeammin otsikossa nimetty, on Domenico Modugnon euroviisuteos.

Arkista aherrusta

Vaikka pidän työmatkoista julkisilla kulkuneuvoilla (tänäkin vuonna lienen tehnyt työmatkan henkilöautolla laskennallisesti korkeintaan kerran kuukaudessa), joskus niillä on harmillisia lieveilmiöitä. Eilisen englanninkielisen kokouksen hyvää antia valui loppupäästä ohi linja-autoaikataulua kytätessä. Tänään jouduin liukenemaan Malminkartanolta harmittavan vartin etuajassa ehtiäkseni ajoissa Pasilassa junaan ja edelleen Toijalasta Valkeakosken linja-autoon. Junassa työmatkustaminen on sinänsä tehokasta. Verkkoyhteyden mokkulamaisuutta lukuunottamatta kirjalliset työt sujuvat jopa tehokkaammin kuin työmaalla työhuoneessa. Linja-autossa en pysty keskittymään tietokoneeseen ilman matkapahoinvointioireita.

Siitä en ole päässyt mihinkään, että työhaastattelut ovat edelleen yksi epämieluisimmista työtehtävistäni. On tietenkin hyvä rekrytoida väkeä silloin, kun tarvitaan. Ja vaikka prosessi tulee tietenkin vastuuttaa jollekulle, en sanottavasti pidä itse tilanteesta. Voi olla tottumattomuutta: minulla ei ole kovin paljon kokemusta myöskään haastateltavan asemasta. Kollegiaalinen päätöksentekoprosessi toimii minusta näissä – kuten yleensä poikkeustilannejohtamisen ulkopuolisissa - kysymyksissä parhaiten. Useammat aivoleuat pureskelevat kovaa pähkinää paremmin kuin yhdet.

Huomenna odottaa reissu Lahteen. Tällä kertaa kumipyörillä, ilman että reitti kulkee Riihimäen kautta.

Kunnallisten palveluiden hyödyntämistä

Aamulla pääsi lumitöihin. Ei isoihin, mutta lumiaura oli tehnyt vallinpoikasta pihatien päähän. Maantie ja kevyen liikenteen väylä olivat helppokulkuiset koneen jäljiltä.

Lieneekö talven syytä vai mitä, mutta PIKI oli aamulla jähmettynyt. Kävin kotikunnan molemmissa kirjastoissa etsimässä kaipaamiani paikan päältä. Toijalasta ei löytynyt, mutta sain viimein hankittua kirjastokorttiini tunnusluvun, jolla varauksia voi tehdä vaikka kotoa käsin. Viialasta löytyi toinen etsimistäni ja toisen jätin varaukseen, kun tietojärjestelmä oli ehtinyt kömpiä pystyyn.

Saunalenkille ei tehnyt mieli, mutta lähdettiin rautaa nostelemaan. Tänä syksynä se on jäänyt vähiin. Kymmenen käyntikerran kortti oli tullut iloisemmaksi väriltään ja kustansi edelleen kolmekymppiä. Puolikunnallinen liikuntapalvelu näytti kelpaavan tosissaan urheilevillekin.

Yhdistyshallinnollisia huolia

Tulin alustavasti lupautuneeksi Rautatiemuseoiden ja -harrastajien liiton tilintarkastustehtävään tulevallekin tilikaudelle. Jos joskus kauan sitten jotain sanomista onkin ollut, ei enää muutamaan vuoteen. Tilintarkastaja on päässyt helpolla.

Huolestuttavia ovat olleet uutiset, joiden mukaan liittohallituksessa on odotettavissa väenvaihtoa. Kyllä siellä varmasti uudet tai uusvanhat kasvot saavat päälinjat asiallisesti hoidettua niin, että liitto edelleenkin "seuraa alan kehitystä ja lainsäädäntöä sekä tekee näihin liittyviä aloitteita, esityksiä ja antaa lausuntoja".

Enemmän huolestuttaa kotipesän kannalta. Niiden viime vuosien aikana, kun 133-vuotiaan tiilitallin väellä on ollut edustus hallitustasolla, olemme nauttineet valtakunnallisesti varteenotettavan yhdistyksen asemasta, vaikka emme nostalgialiikennettä harjoitakaan. Suhtautuminen niin Rautatiemuseon kuin Ratahallintokeskuksenkin taholta on ollut sangen suopeaa, ja se on helpottanut monia asioita veturinentisöinnistä hallinnollisiin kysymyksiin. Viikon päästä tiedetään, millaisella miehityksellä liittojuna lähtee kohti uutta vuosikymmentä.

Talvi tuli

Tuli sitten talvi, ainakin vähäksi aikaa. Hiukan märkä vielä, mutta vastasyntyneeksi ihan kelvollisen näköinen. Aamuseitsemän paikkeilla työmatkalinja-auton ikkunoihin satoi vesipisaroita. Illalla kauppareissun jälkeen tullessa sai harjata lumet pois oman auton päältä ennen talliin ajamista.

Ulkona en ole viihtynyt kauempaa kuin aamulla matkan kotoa linja-autopysäkille ja iltapäivällä takaisin. Jos kelit jatkuvat, täytyy vaihtaa karheampipohjaisiin kenkiin.

Kissa ATK-opettajana

Työpäivän kuului ensi viikon henkilöstökoulutuksen ja reissujen järjestelyjä, ohjelmistoasennusta ja johtoryhmän kokousta.

Säätiedotus kertoi iltaohjelman siksi ajaksi, kun puolisoni oli kirkkoneuvoston kokouksessa: talvirenkaat takaisin alle. Johan tässä tuli puolitoista viikkoa säästeltyä nastoja ja asfalttia. Ilmanpainetarkistusreissulta sain söpön liftaajan kyytiin. Vaihdettiin vaatteet ja suunnattiin saunalenkille. Kengänpohjan alla ei ollut vielä liukasta. En palellut lippalakissa, vaikka eristettä ei päänahan ulkopuolella ole. Useimmilla ulkoilijoilla oli jo pipo.

Vihtori-kissa haluaisi kovasti osallistua blogimerkinnän kirjoittamiseen ja onnistui naputellessaan painamaan näppäimistösuodatuksen päälle. Joskus olen sen itsekin tehnyt, mutta sen paremmin painamatta mieleen, milloin suodatus tulee päälle. Kiitos kollipojan, nyt minullekin selvisi, että ainakin Vista-koneessa se tehdään painamalla riittävän pitkään oikeanpuoleista vaihtonäppäintä.

Ei pöllömpi sunnuntai

Koko viikonloppu on harjoitettu hyötyliikuntaa ja heilutettu haravaa pihalla. Minikasvihuone on liiterissä samoin kuin yrttiruukut. Ja tikkataulu, johon en tainnut tähdätä yhtään heittoa koko kesänä, niin paljon kuin varhaisnuoruudessa tikanheitosta pidinkin. Viimeiset tomaatit kypsykööt sisätiloissa keittiön ikkunalla. Nyt saa talvi pihan puolesta tulla. Tai ei aivan. Yksi sadevesitynnyri odottaa vielä renkaanpesua, koska viikko sitten takaisin vaihtamani kesärenkaat ovat yhä auton alla.

Illalla ajeltiin työväenopiston salille taiji-treeneihin. Kesäkeli risteysalueillakin, vaikka auton ulkolämpötilamittari näytti pakkasta. Kotiinpäin tullessa Kärjenniemen ja Metsäkansan välillä pöllö istui aurausmerkin nokassa. Veikeä näky. Kotihyllyn L. Laineen "Suomalaisen lintuoppaan" nojalla kallistuimme lehtopöllöön, mutta lajinmääritys on ohiajaessa hankalaa.