Lipsuttelemassa

Erästä veturitalliporukoissa toisinaan kuultavaa lentävä lausetta vapaasti lainaten: "Olenko jo kertonut, että se Hyvärinen on sitten hiton tyhmä mies?"

Jos on koko talvena hiihtänyt 50 kilometriä, ei ole kovin hyvä idea lähteä kokeilemaan ongelmakelin voitelun onnistumista laturetkelle Salpausselän mäkiseen maastoon. Hiihdin reilun kolmen peninkulman matkan ja vaikka tein sen varsin verkkaisesti, maaliin tultua tunsin hiihtäneeni.



Edellämenijät olivat tampanneet ladut lähestulkoon tasaiseksi uraksi. Vapaa hiihtotapa olisi ollut suurimman osan matkasta optimaalinen etenemismuoto jos sen käyttö olisi ollut sallittua. Missä latua oli, se oli yleensä jäistä. Synteettinen kova voide ei riittänyt, vaan olisi pitänyt olla jääkelin liisteriä.

Maastohiihto taitaa olla niitä lukuisia lajeja, joissa mukava matkanteko tai olosuhteiden voittaminen vaatisivat tarpeeksi lajinomaista harjoittelua. Hölkkäily tai kuntosalilla pumppaaminen eivät riitä, jos hiihdettyjä kilometrejä ei ole. Olen joskus kuullut suosituksen, että laturetkelle lähtiessä harjoituskilometrejä pitäisi olla takana vähintään kymmenkertainen määrä retken pituuteen nähden.

Lahden hiihtostadionin suihkutilat oli remontoitu hienoiksi, mutta valitettavan ahtaiksi. Pukuhuoneisiin oli nyt jonoa siinä, missä ennen isompikin joukko mahtui kerralla.

Myönteistä oli se, että ahdistelu maaliin tultaessa oli jäänyt pois: osanottajamitaleita jakaneet tytöt eivät halailleet hiihtäjiä. Lieneekö viime aikojen eduskunta-aiheisilla lööpeillä ollut osuutta asiaan - hyvä joka tapauksessa, koska kaikki eivät suinkaan ole mielissään tuntemattomien ihmisten halauksista.

Kotiin tultua hain Iskhmetiltä päivälliseksi pizzat. Sporttista.

Muutama kuva "ladun" varrelta.