Web 2.0

Web 2.0 taitaa olla atk-alan viime aikojen näkyvimpiä megatrendejä. Melko vaisu se on verrattuna viime vuosikymmenen vastaaviin, mikä on ymmärrettävää, kun tällä vuosikymmenellä kaikenlainen tietotekniikka on arkipäiväistynyt ja menettänyt sen uutuudenhohteensa, joka sillä vielä kymmenen vuotta sitten oli.

Web 2.0:n määrittely lienee yhtä epämääräistä kuin vaikkapa multimedian määritteleminen oli aikanaan. Kun kysymys ei ole yksittäisestä tekniikasta, määritelmiä on yhtä paljon kuin on näkemyksiä. Ja niitähän riittää.

Käsittääkseni Web 2.0 on lähinnä tapa käyttää teknologioita, joissa sinänsä ei tarvitse olla paljonkaan uutta. Arvelen Web 2.0:n vaikutusten olevan lähinnä tällaisia:

Verkko yhteisöllistyy voimakkaasti. Webmasterit ja muut ylläpitäjät siirtyvät sivuun rengin rooliin - mihin vaikuttaa myös teknologiaosaamisen himmennyt kunnia - ja yksilöiden sijaan verkossa toimivat yhteisöt. Vaikkapa sen kaltaiset kuin blogilista. Yhteisöt luovat lopulta kaiken verkossa tapahtuvan toiminnan kontekstin, mikä johtaa siihen, että ilman yhteisön jäsenyyttä millään verkossa julkaistavalla informaatiolla ei ole arvoa eikä se välttämättä tule edes näkyviin.

Sisällöntuottajat vapautetaan tehtävistään. Nimenomaan palkatut sisällöntuottajat. Yhteisöt ovat tehokkaita sisällöntuottajia, koska niiden sisäinen paine pakottaa jäsenensä ponnistelemaan työmehiläisten tavoin. Rahaa ei enää tarvita porkkanana, kun yhteisö toimii keppinä. Tämä voi olla kylmä suihku monelle sellaiselle, joka kenties on ajatellut päästä rahatöihin uusien verkkokonseptien sisältöpuolella.

Aikaulottuvuudessa merkittävä informaatio siirtyy paperille ja myöhemmin mahdollisesti muihin verkon ulkopuolisiin, verkkoyhteisöistä vapaisiin medioihin, ja verkko jää kertakäyttöisen tai muuten pitkällä tähtäimellä vähemmän merkittävän informaation foorumiksi. Yhdessä kasvavan ympäristötietoisuuden kanssa tämä vähentää ainakin paperilla julkaisemisen määrää, mikä vaikuttaa palkattujen sisällöntuottajien tarvetta vähentävästi myös ns. perinteisissä medioissa. Paperille tai vastaavalle tuotetaan vain tärkeää ja merkityksensä pitkään säilyttävää asiaa. Verkkoon tuotetaan kevyempää materiaalia talkoilla.

Edellämainittuihin liittyen Web 2.0 voi olla ensimmäisiä tietotekniikan konsepteja, joilla muut kuin nopeat ja suurisuiset trendievankelistat - heitä on varmasti aina - eivät juurikaan pääse tekemään rahaa. Sen paremmin teknologiaosaamista kuin sisällöntuotantoakaan ei tarvita ainakaan niin paljon, että siitä mainittavasti maksettaisiin. Tekniikka on pääpiirteissään jo olemassa ja sisältöä tuotetaan talkoilla yhteisöjen sisällä.

Todennäköisintä ehkä kuitenkin on, että mikään ennusteeni ei sellaisenaan toteudu, ja Web 2.0 jää pölyttymään yhtenä pienenä osana tyhjien, lopultakin kaikille hieman epäselväksi jääneiden muodikkaiden iskusanojen pitkää jatkumoa.

Web 2.0:n hengessä ajattelin julkaista talkootyönä pari tässä kuussa naputtelemaani asiakirjaa ihan vain huvin vuoksi, kun sellaiset on muita tarkoituksia varten tullut tehtyä. Jos ei muuten, niin vaikkapa koululaisille esitelmien ja kotiaineiden lähdemateriaaliksi. Mutta ei niitä suoraan plagioida kannata.

Taloudellinen ja strateginen katsaus Urjalan kunnasta (PDF-tiedosto, 163 kB).

Muistio vuoden 2007 Panssariseminaarista (PDF-tiedosto, 107 kB).

Bittipuolustusta Windowsissa

Viimeksi linkitettyyn tiedostoon verraten rauhanomaisempaa turvallisuuden ylläpitoa olen joutunut harjoittamaan kannettavan tietokoneeni kanssa. Käytin siinä tietoturvaohjelmana viime talvena jonkin atk-lehden kylkiäisinä saatua CA-pakettia. Se oli mukava tuttavuus hoitaen tehtävänsä kunnialla itsestään meteliä pitämättä ja konetta turhaan kuormittamatta. Vuoden ilmaislisenssin päättymisen jälkeen uusiminen olisi maksanut nelisenkymmentä dollaria, mitä pidin paitsi korkeahkona myös hankalana maksettavana muovirahaa käyttämättömälle.

Tietoliikenneoperaattorin tarjoama yksi F-Secure-lisenssi on jo käytössä pöytätyöasemassa, eikä kolmen ja puolen euron kuukausihintainen lisälisenssikään kiinnostanut. Ei sillä, etteikö F-Securekin hyvä olisi.

Päädyin asentamaan kannettavan virustorjuntaohjelmaksi koneen mukana tulleen Norman Antiviruksen, jonka lisenssi on kolmivuotinen. Norman ei liene tunnettu minään huipputuotteena, mutta eiköhän tälläkin pärjää, kun päivitykset kuitenkin juoksevat kolmen vuoden ajan ilmaiseksi. Toisaalta helmikuun Tietokone-lehden vertailussa Norman oli hiukan parempi kuin hännänhuipuksi jäänyt CA-tietoturvapaketin vuoden 2007 versio.

Palomuurina on ollut toistaiseksi Windows XP:n oma risuaita. Takavuosina suositusta ZoneAlarmin ilmaisversiosta minulla on hyviä muistoja, mutta kannattaisikohan kokeilla venäläisen tai amerikkalaisen bittipuolustusteollisuuden maistiaisia?

Ei latu hiihtäen lopu

Vapaan maanantain ja hyvän sään kunniaksi puolisoni ja minä ajattelimme ennen aamiaista pyörähtää suksilla viereisellä pellolla, jossa talvipäivän viettäjiä on näkynyt viime päivinä runsaasti. Pellon päästä innostuimme kuitenkin suuntaamaan naapurikuntaan Sotkian entiselle, aikaa sitten asuinrakennukseksi muutetulle, rautatieasemalle ja takaisin. Matkaa olisi tullut muutama kilometri suuntaansa. Latu peltojen poikki oli huonossa kunnossa, mutta perillä löysimme järvelle vievän ladun pään. Pitihän sitäkin koettaa, ja kun jäällä hiihto sujui, pienestä aamupyrähdyksestä tuli vajaan kolmen peninkulman laturetki. Aamiaisestakin tuli vastaavasti tavanomaista tuhdimpi.

Jäällä näkyi kelpo otos suomalaista loma-asuntoarkkitehtuuria. Erityisesti 1940-60-luvuilta periytyvät sovellukset ovat mielenkiintoisia ajankuvia. Yksi klassisella Toja-levyllä vuorattukin nähtiin (saman näköistä mutta tuskin aitoa materiaalia muuten näkyy käytetyn myös Tampereella Työväen keskusmuseon, nykyisin Werstaan, sisätiloissa).

Samaten löytyi Volvo BM + Vammas Kersantti -traktorikaivuri. Se oli Sotkian kylän laitamilla sen verran näkyvällä paikalla, että lienee päätynyt itsensä asianharrastajan filmille tai muistikortille aikaa sitten. Samalla onnentoivotukset harrastustoverin uudelle blogille!

Salpausselällä

Matka oli lyhyt ja keli hyvä, mutta suksien päällä on tullut oltua aivan liian vähän. Menin suosiolla rauhassa, peesailin paljon, en juuri ohitellut ja taukopaikoilla vietin hyvän tovin lämmintä mehua hörppien. Ihan OK laturetki.

Lienee aika hölmöä ajaa toistasataa kilometriä pientä hiihtoretkeä varten, mutta kaipa se on tunnelma, mikä viehättää. Lopussa hiukan hölmöilyä oman kivan merkeissä: viimeisessä laskussa luurit korville ja Leevi and the Leavingsin "Tuhannen markan seteli". Jos biisin nimi kuulostaa oudolta, ei varmastikaan itse kappale ole outo, jos sen sattuu kuulemaan. Ja jos itse on tarpeeksi vanha.

Osallistujille tarjottiin keittoa, jonka pelkkä tuoksu sai veden kielelle. Niinpä muutaman sadan hengen muonitusteltan eteisessäkin syötiin. Soppajono oli niin pitkä, että päätin jättää kaikesta huolimatta väliin.

Monet pariskunnat käyttävät kuosiltaan samanlaisia ulkoiluvaatteita. Näin on meilläkin. Yksi haittapuoli siinä on. Suihkun jälkeen ihmettelin hetken, mitä ihmeen jumppatrikoita yritän kiskoa jalkaani. Olin ottanut epähuomiossa matkaan perheemme pienikokoisemman ihmisjäsenen verkkarit. Onneksi oli toisetkin päällihousut.

Nyt nukuttaa.

Muutamia kuvia reissulta.

Hajanaisia pikkuasioita

Kävin eilen eräällä koululla, Tyry nimeltään. Nykyään puhutaan peruskoulun 7.-9. luokan koulusta eikä yläasteesta. Kävelin omalta työmaaltani, kun aikaa oli. Matkan varrella seisoi rakennusnosturi. Niitä näkyy keskustan tuntumassa enää melko harvoin. Yksi lapsuuden muisto 1970-luvun alkupuolelta minulla on se, että aina oli pystyssä vähintään yksi nosturi hallitsemassa vielä matalan taajaman silhuettia ja pikkuhiljaa sitä korottamassa. Mukava näky nytkin.

Omat harrasteopinnot etenevät siihen malliin, että maanantaisesta tentistä tuli pyöreä nelonen. Oikea numero, kun kirjoja ei kovin ahkerasti tullut avattua? Nykykäytäntö, jossa opintosuoritusten tulokset voi katsoa verkosta, on näppärä. Joskus aiemmin niitä piti käydä tutkimassa paikan päällä ilmoitustaululla.

Rovasti, eilisessä blogimerkinnässäkin esiintynyt, kysyi mielipidettäni seurakuntavaaliehdokkuutta kohtaan. Tällä seutukunnalla ne käydään vasta nyt - ei hämäläisyyden vuoksi - vaan vuodenvaihteessa tapahtuneiden seurakuntien yhteenliittämisen johdosta. Suhtaudun politiikkaan, niin tärkeää kuin se käytännön elämässä onkin, hieman vieroksuen. Sattuneesta syystä olisin myös jäävi aika monissa asioissa.

Tätä blogia täytyisi oppia kirjoittamaan paremmin ja käsitellä lukijoita kiinnostavampia asioita. Olen pannut merkille, että lukijoita on lopettanut tasaiseen tahtiin koko alkuvuoden ajan.

Valokuvatorstain vastakohdat

Valokuvatorstai-blogissa on tänään kuvailtu vastakohtia.



Pappi ja työväenliput olivat jossakin historian vaiheessa melkoiset vastakohdat. Eivät kuitenkaan enää syksyllä 1999, kun Akaan seurakunnan rovasti S. Turja siunasi 81 vuotta aiemmin tapahtuneen vastakohtien törmäyksen uhrien haudan.

Kunnallistalouden tenttikysymyksiä

Illan tentissä kysyttiin tällaisia asioita (sanatarkkoja muotoja en muista, kun kysymyspaperi piti palauttaa):

1. Markkinoiden epäonnistumisen ja julkisen sektorin suhde sekä sen merkitys valtion ja kunnan välisessä työnjaossa Suomessa (teoksesta Laakso; Loikkanen: Kaupunkitalous, osa VI)


2. Viranhaltijan velvollisuudet kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 304/2003 mukaan


3. Konsernitilinpäätös ja sen perusteet (teoksesta Myllyntaus: Kuntatalouden ohjaus. Budjetoinnin ja kirjanpidon teoriaperusteita ja kehityssuuntia)


4. Luottamushenkilöiden ja ammattitilintarkastajien työnjako Kuntalain 365/1995 mukaan

En muista, milloin viimeksi olen valmistautunut harrasteopintojen kirjatenttiin yhtä heikosti kuin nyt.

Ykköskysymykseen kirjoittelin musgravelaisen fiskaalisen federalismin hengessä. Monopoli, luonnollinenkin muuttuvat ylittävine kiinteine kustannuksineen, sopinee aina mainita tässä yhteydessä. Ja tietenkin VR ja RHK.

Ihan kuin kakkosta tai hyvin lähellä samaa olisi kysytty vajaa olympiadi sitten opetushallinnon tutkinnossa. Oli tai ei, ihan kuin olisin asian kovin tarkkaan nyt muistanut. Silloin kun yksityiskohtaista tietoa tarvitaan käytännössä, on apuna kirja tai Finlex.

Kolmoskysymykseen liittynee vahvasti "Lex Karkkilan" perinne, ja nelosen piti olla taas sitä lainluentaa, joka oikeassa elämässä haetaan ulkomuistin ulkopuolelta. Toki yleistä sanailua tarkastuslautakunnan ja JHTT-väen rintamavastuista aina keksii.

Luentosali DX, jossa avoimen yliopistonkin tentit pidetään, on iso. Lunttasin edessä istuvan paperista hänen kysymyksensä. Hänen alansa oli hallintotiede. Olisin elokuussa hakeutunut itsekin sitä opiskelemaan Hämeenlinnaan, mutta kurssi täyttyi hetkessä. Aika samankaltaisia asioita silläkin puolen näemmä kysyttiin.

Ylihuomenna olisi toinen tentti samaa aihetta koskien. Joskus vähän ennen 30:tta ikävuottani päätin päätyä oikeasti opetusalalle ja hankkia licentia docendin, ryhdyin suorittamaan avoimessa yliopistossa kasvatustieteen perusopintoja tasoittaakseni tietä auskultointiin "Tekulle". Silloin oli iskusanana "elinikäinen oppiminen". Silloin siitä käytettiin joissakin kirjoissa vielä vanhaa institutionaalista nimeä "jatkuva koulutus". Kohtuullisesti kai sitä on tullut itsekin harjoitettua.

Sijaistoimintoja tenttiin lukemiselle

Olen kirjoittanut ennenkin, miten en ole ollenkaan lukemalla oppivaa tyyppiä. Lukihäiriöitä tai vastaavia minulla ei ole, mutta kun ei maistu niin ei maistu. Kirjatentit ovat minulle melkoista tervanjuontia, vaikka nytkään ei ole meneillään kuin kaksi kirjaa ja hiukan lainsäädäntöä. Huomiseksi pitäisi jo osata jotakin. Päivän mittaan on ollut hyvä takertua milloin mihinkin hommaan lukemisen välttämiseksi: vaikkapa tiskata käsitiskit pois, siivota kakluuni, keittää kahvia tai virittää tietokonetta.

Nörtteilyyn liittyen: MikroPC-lehdessä annettu vinkki Windows XP -käyttöjärjestelmän nopeuttamiseksi tuntuu toimivan ainakin työasemassa, jossa on nykymittapuulla hidas suoritin, hidas IDE-levypakka ja 1,5 gigatavua RAM-muistia. Kun viimeksi mainittua on muuhun kokoonpanoon nähden tarpeeksi, kielletään käyttöjärjestelmää käyttämästä kiintolevyä ydintoimintojensa muistina asettamalla järjestelmärekisterin polussa HKEY_LOCAL_MACHINE\System\ControlSet001\Control\Session Manager\Memory Management oleva avain DisablePagingExecutive arvoon 1 oletuksena olevan 0:n sijasta.

Parturoituakin tuli. Ulkona on viime päivinä ollut sen verran lämmin, että itsepalveluna toteutettu hiustenajo oli mukavampi tehdä siellä. Pakko silti tunnustaa, että olen pitkähiuksiselle puolisolleni hieman kateellinen. Kun omistaa tarpeeksi hiuksia, saa vaihtelua päivään. Virkanaisen kotiuduttua seurakunnan velvoitteista ladulla edessäni keikkui palmikko ja muutamaa tuntia myöhemmin taiji-treeneissä nuttura.

Takaisin opiskeluasioihin. Jos olisin ahkera, palaisi valo työhuoneeni ikkunassa aamuyön tunteihin. Ehkä se näyttäisi kodikkaalta Urjalan tiellä liikkujille. Muistan, kun sotaväkiaikana eräänä talviyönä olin jotakin harjoitusta edeltävässä vartio- ja liikenteenohjaustehtävässä Lahden kupeessa. Seutu oli taajamaa, ja yhdessä kerrostalon, ehkäpä vanhemman väen asuttaman, ikkunassa paloi valo pitkälle aamuyöhön. Muistan miettineeni syytä valon palamiselle - voin olla väärässä, mutta minusta tuntuu, että vielä 1980-luvun lopulla mentiin nukkumaan pääsääntöisesti aiemmin kuin nyt - mutta niin maanantain vastainen yö kuin kyseessä olikin, ajattelin valvomisen syyn tavalla tai toisella myönteiseksi. Kiinnostava kirja ennen kuin unettomuus, esimerkiksi.

Oikea opiskelija varmaankin lukisi tämän yön, mutta laiskanpulskea harrastusopiskelija mennee nukkumaan. Jonkinasteinen pirteys leipätyössä olkoon arvokkaampi kuin mahdollinen tenttimenestys.

Laskiaisen aatto

Aamupäivällä oli ajatuksena ajella Lempäälään, viime vuoden lopulla avattuun Ideapark-ostoskeskukseen , mutta päädyimme olemaan menemättä Akaan pohjoista taajamaa kauemmas. Ideaparkissa ei minun vielä ole tullut käytyä. Ehtiihän sinne, jos joskus tarvetta on.

Kylällä, urheilukentän tietämillä, lienee ollut laskiaisrieha. Saunalenkillä keli oli hidas ja meno muutenkin tukkoista. Aina ei voi luistaa. Mutta iltapäivän taivas oli kaunis aina hämärän tuloon saakka.

Kotimatkalla haettiin vaaleaa leipää, vihreää paprikaa, maitoa ja vissyä. Ja pullaa. Kassajonot olivat pitkät vartin ennen sulkemisaikaa.

Pitkä perjantai-ilta

Taisin lähteä aamulla turhan ajoissa, mutta ehdin sopivasti Sääksmäen pitäjän eteläisten osien kautta kiertävään linja-autoon. Päiväohjelmassa oli raportointia unionin rakennerahastolle, kokoustamista ja kirjastopoistoja. Kohta saa Valkeakosken vanhalta ammikselta, siitä kirkon juurelta, kymmenvuosikertaista ja sitä kypsyneempää atk-kirjallisuutta halvalla. Miksi ei "Windows 95 -tehokäyttäjän opas" näyttäisi kirjahyllyssä yhtä hyvältä kuin vaikkapa "Pyhän Eerikin pyhimystraditsionin, kultin ja legendan synty".

Ennen kotiinlähtöä piti testata uutta "mopieria" vielä vähän. Asiallista jälkeä paksummallekin paperille, vaikka aluksi näytti huonolta.

Kotipuolen iltaohjelmassa oli atk-asennuksia. Puhelimessa keskustelivat, kulkisiko Tl-Vi-radalla ensi kesänä jotakin vanhaa, pientä ja söpöä. Aika näyttää. Kotiin vartti ennen kinkereiltä palaavaa.

Viikon Vihreä lanka -lehdessä olivat testissä nuorten kesäleirit. Rippikoululeiri vei voiton ainakin, jos testihenkilöiden omiin kommentteihin on uskomista. Niin Prometheus- kuin Juurileirinkin käyneet hehkuttivat leirinsä henkistä sisältöä, kun taas rippileirin käynyt kertoi lähinnä siitä, mitä leirillä tehtiin. Hän oli myös ainoa, joka ei myöntänyt maailmankatsomuksensa leirin aikana muuttuneen.

Onkohan niin, että toiset elämänkatsomukselliset opit jättävät tilaa omille, ideologiansa ulkopuolisille, ajatuksille enemmän kuin jotkut muut?

Valokuvatorstain ystävä

Valokuvatorstai-blogissa on etsitty ystäviä.



Ystävän kanssa päämäärä on yhteinen.

Hirveä ryske varstojen

Eilinen työpäivä Helsingissä. Makuu- ja autovaunuineen pitkää matkaansa rauhallisesti ajava P 272 vei, mutta paluumatkalla piti valita IC. Yö jäi lyhyeksi.

Tänään töistä suoraan Tampereelle kunnallistalouden kurssin harjoitustöiden purkutilaisuuteen.

Minusta harjoitustyöt ovat kirjojen lukemista ja tenttimistä parempi vaihtoehto asioiden oppimiseen. Työläitä ne ovat, ja siksi luultavasti vähemmän suosittuja kuin kirjatentit. Viime tippaan asian jättäneenä valvoin viime yön vajaaksi neljäksi tunniksi jääneisiin uniin saakka työn esittelyn laatimisen merkeissä.

Illan esiintyjät olivat varautuneet esityksiin atk-avusteisesti. Ei ole enää perinteinen piirtoheitin kunniassa ja varmaan hyvä niin. Kuultiin asiaa mm. Kotkan, Parkanon, Pirkanmaan sairaanhoitopiirin ja Valkeakosken tilanteesta. Urjala-aiheeni kuivemman sisällön jaoin kuulijoille paperilla - tulipahan opiskeltua työmaalle hankittua uutta "mopier"-laitetta käytännössä - ja tyydyin Impress-dioissani kevyeen ja pintapuoliseen esittelyyn. Diojen otsikot tuli vielä viime yönä haettua Pohjantähti-romaanista, eikä edes kiviojalaista tyyliä "Mieluummin naula sokeria kuin leiviskä paskaa" akateemisessa maailmassa pahalla silmällä katsottu. Eivät otsikot ihan hatusta vedettyjä olleet. Verkossa julkaistujen, mm. viikonloppuna linkittämieni, lukuisten 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen kunnallishallinnon asiakirjojen valossa Urjalan strategia ja talouspolitiikka ovat kuin 1950-luvun muistelijan käsityksiä 1800-1900-lukujen taitteen sikäläisen torpan strategiasta. Isoissa linjoissa ainakin.

En ole toistaiseksi opetellut kunnolla käyttämään Microsoftin PowerPoint -ohjelmaa, vaikka se on omalla alallaan eräänlainen "teollisuusstandardi". Siitä alkaen, kun kolmisen vuotta sitten lakkasin tekemästä perinteisiä piirtoheitinkalvoja vanhalla CorelDrawilla, olen esitysgrafiikkaohjelmana suosinut ilmaiseen OpenOfficeen sisältyvää Impressiä, joka jollakin kummalla, joskin hyvin pinnallisella, tavalla tuo minulle mieleen esikuvaansa PowerPointia enemmän aikanaan suositut Applen HyperCardin tai Asymetrixin ToolBookin. Toki Impress on niitä paljon helppokäyttöisempi.

Kotiin päästiin ajoissa, kiitos tiiviiden esitysten. IC:n sijasta taajamajuna. Ovi oli lukossa ja jo sisään ehtineet ja ulosjääneet ihmeissään. Ihmettelivät repusta kaivettua VR:n kolmioavainta. Niin myös samanlaisella sisältä tulleet vaunusiivoojat.

Pääkipuja parannellessa

Iltapäivän tultaessa perheemme molemmilla ihmisjäsenillä särki päätä. Se ei taatusti johtunut eilisen illan vietosta. Omalta osaltani lasken syyksi usean tunnin istumisen tietokoneen näytön ääressä kunnallisalan perusopintoihin kuuluvan kuntatalouden opintojakson harjoitustyön merkeissä. Samaa tuli tehtyä eilen. Asumme Urjalaan johtavan maan- ja rautatien varressa, joten valitsin tehtävänannon mukaiseksi tarkastelukunnakseni Urjalan. Vaikkapa Valkeakoski olisi ollut monessa mielessä läheisempi, mutta toinen opiskelija ehti varata sen ensin. Urjalakin oli hyvä valinta. Vaikka parhaalla mahdollisella tavalla ei Pohjantähden alla juuri nyt mene, ei asioita yritetä verkossakaan pimitellä. Kaikki kuntatalouden keskeiset asiakirjat strategiasta ja erillisohjelmista sekä talousarviosta tilinpäätökseen. Hämeessä on reilu peli.

Pääkipu lähti ulkoilulla. Valittiin vapaa tyyli. Mutta nälkä ei lähtenyt roskaruokapaikasta ostetulla päivällisellä, vaikka tyhjiä kaloreita tuli varmasti hyvinkin sen edestä, mitä viereisellä Nahkialanvuorella kulutettiin. Ei näin.

Illan taiji-treeneissä suunta oli lopussa peiliin päin. Puolisoani hymyilytti, kun yritin korjata luontaista tai opittua etukenoani peilikuvan kautta.

Kiitos ja onnea

Iltaohjelmassa olleet merkkipäiväbileet pidettiin Akaan pohjoisemman taajaman massiivisessa teollisuuskiinteistössä. Saunaa, uimista ja hyvää syötävää. Huonona saunamiehenä en ehtinyt osallistua sorsanheittelyyn altaalla.

Lauteilla ikääntyminen laittoi puhumaan: itse kunkin pikkuhiljaa lähestyvistä tai juuri olleista neli- tai viisikymppisistä.

Illan isäntä joutui viemään kotiin valtaosan tarjolla olleesta oluttölkkipakkauksesta. Arvelen hänen olleen varautunut siihen. Ruokaa ei toivottavasti jäänyt liikaa takaisinvietäväksi.

Tyylikkäämpiä täysi-ikäistymiskekkereitä on vaikea kuvitella. Kiitos, Jani.

Valokuvatorstain kengät

Valokuvatorstai-blogissa on päättyvällä viikolla kuvailtu kenkiä. Pahasti olen myöhässä kuvani kanssa. Näillä vuodenaikaan soveltuvilla kengillä on vuosien saatossa kuljettu kuutisen tuhatta kilometriä käyttöiän pidennystä useammankin kerran suutarista hakien.

Kylmää vai haaleaa?

Kaksikymmentä celsiusastetta on välitila. Jos kesällä on kaksikymmentä astetta lämmintä, ei oikein osaa sanoa, onko lämmin vai ei. Jos talvella on kaksikymmentä astetta pakkasta, on vaikea sanoa, onko kylmä vai ei. Illansuussa puolisoni ja minä näytimme olleen ainoat ladunkäyttäjät. Kylmäksi taisi moni illan ajatella. Keli oli perinteiselle tyylille oikein hyvä.

Kotimarketissa oli paljon väkeä, juttututtujakin. Yksi kertoi hankkineensa uusia VHF-alueen radiopuhelimia ja saaneensa poliisilta kasan vanhoja, Tetrojen tieltä poistettuja. Toinen manasi sisäampumaradalla sattunutta vesivahinkoa.

Minun pitäisi oikeastaan lukea Kuntalakia, "Kaupunkitaloutta" tai "Kuntatalouden ohjausta". Mutta olen lueskellut rinnakkain viime lauantaina Parolan reissulta ostamaani P. Kantakosken poleemista Suomen 2000-luvun puolustusratkaisuja käsittelevää kirjaa ja puolisoltani syntymäpäivälahjaksi saamaani W. H. Halstin vuonna 1939 julkaiseman, aikanaan osin sensuroidun, "Suomen puolustaminen" -kirjan uutta näköispainosta. Kaikki kunnia molemmille kirjoittajille, mutta siinä missä 2000-luvun evp-everstiluutnantti keskittää voimansa jo tehtyjen ratkaisujen arvostelemiseen ja asioiden tarkasteluun oman aselajinsa kannalta, pohdiskeli 1930-luvun ye-kapteeni tulevaisuutta ja melko tarkasti ennakoi 30.11.1939, vähän aikaa kirjan julkistamisen jälkeen, alkaneen tapahtumasarjan etenemisen tarkastellen uhkakuvia koko yhteiskunnan näkökulmasta.

Ylipäätään lienee niin, että entisajan ihmiset, ainakin muutamien vuosikymmenten tai -satojen aikajänteellä, kykenivät nykyihmistä abstraktimpaan ajatteluun ja - ollessaan fyysisesti jokseenkin terveitä, mikä ei tosin ollut itsestäänselvyys - olivat keskimäärin meikäläisiä älykkäämpiä. Toimintaympäristö kun oli nykyistä virikkeellisempi ja haastavampi.

Sopisi tietenkin kysyä itseltään, miksi lueskelen tuon kaltaisista aihepiireistä. En ole lainkaan sotaisaa tyyppiä. Yli 35-vuotiaana lienen nykyarmeijan rullissa jo tarpeeton huru-ukko. Minulla ei myöskään ole korkeaa reservin sotilasarvoa enkä puuhaile aktiivisesti Maanpuolustuskoulutus ry:n kaltaisissa organisaatioissa. Nykyihmiselle ominaista rappeuttavaa pyrkimystä käyttää aikaansa tarpeettomiin harrasteisiin?

Pakkasta

Kantaverkkoyhtiön mukaan maamme kaikkien aikojen sähkönkulutusennätys, 14 808 megawattia, tehtiin tänä aamuna. Hyttysen ininää kokonaisuuden kannalta, mutta tällaisilla mukavan kirpeillä pakkasilla saa poltella valkeaa uunissa joka päivä. Sydänmuurikin lämpiää sen verran, että Vilma-neiti viihtyy sen vieressä myös yläkerrassa.

Dieselauton toimivuus pakkaskelillä on jännittänyt arktisten olojen bensakäyttöiseen tottuneita. Lada kun lähti iloisesti käymään seisottuaan ulkona 12-tuntisen työpäivän ilman lämmitinten apua 30 asteen pakkasilla. Hyvin on tämä uusi läntisempikin pelannut. Tosin eivät pakkaslukemat hurjia ole olleet.

Yksi vuosi lisää

Tortut tuli syötyä jo viime viikolla. Olisivat luultavasti olleet tänään leipomosta loppu työpäivän jälkeen. Ja linja-autoon oli olevinaan kiire.

Ladulta ehdittiin vielä hetkeksi kuuntelemaan Metsäradiota.

Väki vähissä

Latu oli hyvässä kunnossa ja keli liukas. Aurinkokin näyttäytyi. Mutta ei ollut meno keväisen kevyttä, ei.

Illan taiji-treeneissä oli vain viisi osanottajaa. Laji kuuluu tällä seutukunnalla työväenopiston valikoimaan. Sellainen järjestely on ainakin kaupungeissa harrastajan kannalta yleensä edullisempi vaihtoehto kuin urheiluseura. Mutta vapaan sivistystyön rahoitusjärjestelmä ei kovin hyvin tue pieniä ryhmiä - kuten ei monen muunkaan koulutusmuodon - ja harrastajamäärän vähetessä pieniä ryhmiä uhkaa lopettaminen.

Seminaaripäivä

Kuudelta oli hyvä aika mennä lumitöihin. Auran jäljet pihatien päästä ehti siivota samoilla samoilla saranankäännöillä.

Ilkan kanssa ajeltiin suolaamatonta vanhaa kumipyöräliikenteen valtaväylää Hattulaan. Viisi luentoa kovaa asiaa, välissä paljon kahvia ja ruokalas... korjaan muonituskeskuksessa salaattia, näkkileipää ja makkarakastiketta niin paljon kuin kehtasi lautaselle kahmia. Valtio tai joku sitä lähellä oleva taho tarjosi myös kansallisrunoilijantortut iltapäivällä.


Tämä ankara viskoja on ollut julkisuudessa paljon, mutta ei ollut lupa kuvata sisältä.

Seminaaria isännöitsi jälleen P. Thomenius, ja ennen filosofoinninpäättyneeksikomentamistaan kuultiin näkökantoja "itäisen" ja "läntisen" ajattelun eroista siinä, missä määrin on soveltuvaa aiheuttaa mahdollisia tappioita jalkaväelle panssarijoukkojen taistelukestävyyden kustannuksella. Voi olla, että ymmärsin väärin, kun olin kuulevinani, että joltakulta olisi unohtunut sen erään Mannerheim-nimisen hepun (tai taustavaikuttajiensa) näkemys sitä, että strategisesti ajateltuna Suomen kokoisella maalla ei ole varaa yhdenkään ihmishengen turhaan tappioon.

Siitä tuli mieleen jokunen vuosi sitten Economistin Kaarle-pakinoitsijan kirjoitus, miten Euroopan Unioni hakee Turkin liittymisoptiossa nihtejä sotaväelleen. Paljon on asiasta näkemyksiä koillisrajan vahdeillakin.

Siellä, missä nihdeillä ei ole niin suurta strategista merkitystä - toki poliittinen, maailmanpoliittinenkin, heillä voi olla, mutta se on eri asia - puolustuspolitiikka lienee yhä enenevässä määrin pelkkää talouspolitiikkaa. Yhdysvaltain armeija, kavahdettuaan poliittisesti kestämättömiä tappioitaan Irakin nykyisessä konfliktissa, päätyi hankkimaan omiensa suojaksi kotimaisen teollisuuden testaamatonta suojajärjestelmää mieluummin kuin Saulin, Daavidin, Kaifaan ja Hannaan jälkeläisten filistealaisveressä kastettuja järjestelmiä.

Jossain mahdollisessa maailmassa nuokin kehitysmäärärahat voisi käyttää varmasti toisin.

Takaisin palatessa veturitallilla oli sileä polku ja ihmisiä kahvikupin ääressä.

Valokuvatorstain sattuma

Valokuvatorstai-blogissa on tänään etsitty sattumia. Sopuisat fasaanit löysivät Bulgarian lämmössä kasvaneita kupunsa täytteeksi lintulaudan alla viime viikonlopun pakkasilla.