Tänään en saanut aikaiseksi oikeastaan mitään järkevää. Pieneen nysväämiseen takertuminen on aina "hyvä" tekosyy, kun pitäisi vaikkapa lukea opetushallinnon tenttiin.

Postissa tuli lähinnä jobinpostia: laskuja niin sähkön kuin Internet-yhteydenkin kuluttamisesta. Tietenkin on oikein, että kuluttamistaan hyödykkeistä maksaa, mutta maksajan kannalta laskut aina harmittavat.

Sähköä on ollut saatavilla katkoksitta aina sitten syksyn 2001 Pyry-myräkän aiheuttamien lyhyiden katkosten. Internet-yhteys oli tänään saatavilla vasta, kun sylkäisin mustan kissan kulkiessa tien yli eli uudelleenkäynnistin alakerrassa jököttävän "minisolmun" (termi lainausmerkkeineen lienee sisäpiirin vitsi). Yhteyden toimimattomuudelle olisi varmasti löytynyt asianmukainen selityskin, mutta tämä oli taas niitä tilanteita, joissa pelkkä "boottaus" auttaa.

Sähköisessä mediassa sen sijaan tuli ei-niin-jobinpostia. Jo toinen Tampereen yliopiston kirjaston kautta varaamani kirja oli saapunut. Ko. kirjaston palvelu ansaitsisi ison kiitoksen ja papukaijamerkin. Nykykäytännöistä täysin pihalla oleva allekirjoittanutkin sai paitsi hienon kirjastokortin myös asiantuntevaa opastusta käydessäni siellä toivioretkellä maanantaina kunnallisten kirjastojen osoittaessa tyhjyyttään etsimieni teosten suhteen.

Toinen mukava saapunut ilmoitus oli palkinto ristisanatehtävistä. Tai ei niinkään, mutta ristisanatehtävien ratkomiseen rinnastaisin harrastukseni käydä avoimen yliopiston kursseja ohjelmoinnin osalta. WWW-ohjelmoinnin perustaitoja Perl- ja PHP-ohjelmointikielellä tuskin tulen käytännössä tarvitsemaan, mutta kyseisiin taitoihin perehdyttävä aineopintotasoinen kurssi oli varsin mielenkiintoinen, mistä kiitos koulutusohjelmalle ja asiansa hallitsevalle opettajalle.

Itsekritiikin puolelle menee taas kysymys, miksi weblogeja kirjoitetaan ja ylläpidetään. Yksi peruste voisi olla tarve julkaista se, mitä sanottavaa kokee itsellään olevan. Mutta tällaista tarvetta varten on WWW-tekniikkojen alkuajoista lähtien ollut mahdollisuus julkaista omat web-sivut mitä tahansa tarkoitusta varten.

Ehkä weblogin julkaisija kokee hetkisen olevansa julkisuuden henkilö saadessaan raottaa yksityisen ja julkisen raja-aitaa. Tähän tavallaan liittyvä hauska(?) huomio sisältyy Arto Salmisen ajatuksia herättävään romaaniin "Paskateoria".