Mitä pitää osata?

Tänään julkaistiin Tampereella Kauppakamarin teettämä maakunnan osaamistarveselvitys. Oli ollut kunnia olla mukana hankkeen ohjausryhmässä yhtenä ammattikoulupuolen edustajana.

Elinkeinoelämän ja julkisen sektorin näkemykset ovat tuhtia ravintoa koulutuksen kehittämiselle ammattikoulusta yliopistoon.

Maalin lähestyessä ohjausryhmän kokoukset alkoivat muuttua yhä mielenkiintoisemmiksi. Se oli foorumi, jossa ei hymistelty eikä ainakaan kovin näkyvästi ajettu agendoja. Blogiurani alkuaikoina, rehellisistä opetustehtävistä leivän ansaitsevana, tykkäsin kirjoitella toisinaan koulutuspolitiikkaa. Olisinko tuolloin uskaltanut edes haaveilla jonain päivänä miettiväni samantyyppisiä asioita yritysten henkilöstörekrytoinnista vastaavien johtajien, yliopiston ja teknillisen korkeakoulun rehtorien, ammattikoulutuskuntayhtymien johtajien sekä maakuntaliiton ja valtion aluehallinnon toimivaltaisten edustajien kanssa - niin että jokainen hätistelee hammaspeikkoa puhumalla suut puhtaaksi?

Sydämelläni on edelleen asia, jonka tänään puin muotoon ammattikoulutuksen ylipedagisoiminen. Kysyttäessä mikä on ammattikoulun ydintehtävä vastataan mieluusti sen olevan opettaminen. Vastaus on hyvä, mutta tällöin huomio kiinnittyy prosessin hienouksiin varsinaisen lopputuloksen sijasta. Onneksi perustehtävää on nyt kysytty sieltä, missä lopputulos mitataan.

Opettaja on mitä arvostettavin ammatti. Ylipedagogisoinnilla en tarkoita, että varsinaisessa opetustyössä olisi mitään perustavanlaatuista ongelmaa. Kysymys on painopisteistä. Ammattikoulutuksessa puhutaan osaamisperusteisuudesta ja samalla valtion vesuri viuhuu tiheästi siellä, mistä olisi paljon opittavaa.

Prosessi-sana oli kieltä, jolla vuosituhannen vaihteessa kuviteltiin lähennettävän työelämää ja ammattikouluelämää, mutta jolla ilmeisesti saatiin ne entistä etäämmälle toisistaan. Jos ammattikoululaitoksen keskeisin prosessi on opetusprosessi, se alkaa ottaa syötteensä niin kaukaa lopputulokselle asetetuista todellisista odotuksista, että se syö kultaa ja tuottaa (huonoa) multaa.

Päivän asia

Kun tuli oltua mieltä koulutuspolitiikasta, niin täytynee olla mieltä myös päivän eduskuntakysymyksestä.

Mielipiteeni on, että Suomella ei nyt mene kovin hyvin.

Media uutisoi, että kaikki 200 kansanedustajaa olivat paikalla, kun keskustelussa oli muuan ihmisten yksityiselämään liittyvä asia. En toivo koskaan näkeväni, mutta miten paljon kansanedustajia olisi paikalla, jos päätettäväksi tulisi vaikkapa eräs perustuslain 93 §:n tarkoittama asia? Miten paljon päättäjiä kerää aikanaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksesta säädettävä laki? Toisen asteen koulutusta koskevien lakien osalta en rohkene edes kysyä.

Evankelis-luterilaisen kirkon jäsenenä toivotan onnittelut heille, jotka iloitsevat eduskunnan päätöksestä ja osanotot heille, jotka surevat sitä. Ja toivon, että ei riideltäisi kauheasti, kun ollaan sentään adventin kynnyksellä.