Keskiviikkona tuli käytyä työmatkalla Turussa. Toistui vajaan kuukauden takainen: leppoisasta aamukävelystä nautiskellen rautatieasemalta Lemminkäisenkadulle, ammattikoululla varsinainen asia, välissä erinomainen (melkein vaan ei ihan yhtä hyvä kuin oman koulun Oppikokissa) lounas, sitten taas asiaa ja päivän päätteeksi ystävälliseltä kollegalta kyyti rautatieasemalle. Päivän ainoa pettymys oli, että aikataulu ei suosinut kumpaankaan suuntaan Esslingen-tyyppisiä junarunkoja.

Torstai-iltana sain kolmen vuoden jatkoajan perusensiapukorttiin. Kansaisopiston tapaan viimeisenä kurssi-iltana käytiin läpi SPR:n paikallisosaston järjestämä rastiharjoitus. On hyvä, että maallikkona ei juurikaan joudu aihepiirin kanssa tekemisiin. Mutta oppimisen ja unohtamisen väliaika on pelottavan lyhyt. Opetus oli hyvää, ja tällä kurssilla tuntui erityisen hyvin omalta kieleltä. Samaa aihepiiriä tuli harjoiteltua viimeksi syyskuussa. Kun rutiinia ei ole päässyt syntymään, on jokainen tilanne ensimmäinen laatuaan.

Ostoksilla etelässä

Lauantain pikkupakkasessa jätettiin petivaatteet tuulettumaan ja käväistiin eteläisessä Hämeessä kauppareissulla. Yhdestä tehtaanmyymälästä ostettiin marketeista löytymättömiä lyhtykynttilöitä ja edullisia serviettejä. Toisesta löysin uuden talvitakin. Vanha, kantahämäläisen jo lopettaneen tehtaan valmiste, olisi tullut palvelleeksi pian 13 vuotta. Ostin viime vuoden mallin, jossa oli mieluisampi väriyhdistelmä ja kevyempi hintalappu kuin uutuusmallissa.

Kassalla iskeneen kognitiivisen dissonanssin sain kuriin, kun käsi osui matkapuhelimen vyökoteloon: auttamattoman vanhentunut Windows Phone 7 -laite maksoi vajaat kolme vuotta sitten lähes tuplasti enemmän kuin vaatekappale, jonka odotettavissa oleva käyttöikä on tuplasti pidempi kuin puhelimella. Tarkoitus ei ole moittia asiallisena ubiikkipäätelaitteena - kuten tämän päivän navigaattorina - toiminutta ensi-Lumiaa, vaan lieventää vaateshoppailukatumusta.

Palatessa poikettiin automarketissa ruokaostoksilla ja jatkettiin vanhaa tietä kotiin.