Pohjanmaalla

Ellen tykkäisi niin paljon junalla matkustamisesta, sanoisin että viime aikoina on ollut lii... - no, ainakin aika paljon - työreissuja. Tänäänkään en joutunut pettymään Pendolinoon. Yksi vei kotiasemalta Tampereelle ja toinen jatkoi siitä eteenpäin. Tampereelta lähdettiin neljä minuuttia myöhässä, mutta se ajettiin kiinni Haukinevan molemmin puolin. Parkanon radalla päästiin nopeusnäytön mukaan parhaimmillaan 196 km/h:n nopeuteen.

Päivä on mennyt eteläisellä Pohjanmaalla ICT-alan ammatillisten tutkintojen uudistamisen parissa. Huomenna jatketaan aiheeseen liittyvien opetushallinnollisten asioiden, joskin enemmän rutiini-sellaisten kanssa tutkintotoimikunnan kokouksen merkeissä.

Pitkiä, aina ICT-boomin varhaisvuosista saakka juontuvia, perinteitä kantavista tietokoneasentajan ja tietoliikenneasentajan ammatti- ja erikoisammattitutkinnoista ollaan siirtymässä uuteen aikakauteen. On aikakin, koska enää vuosiin näitä kahta alaa on ollut vaikea erottaa toisistaan. Yhtäältä tietoliikennepuolella tietokoneista irrallisen puhelintekniikan aurinko on jo laskenut. Toisaalta nykyaikaisella tietokoneella tai sen ohjelmistoilla ei tee juuri mitään ilman tietoliikennettä. Viime vuosikymmenen puoliväin jälkeen tehtiin sekä ehdotuksia tutkintojen yhdistämiseksi että uusittiin niiden sisällöt. Viimeksimainittu toimenpide teki niistä sisällöllisesti melko pitkälle tosiaan vastaavat, ja jokin aika sitten opetus- ja kulttuuriministeriö päätti tutkintorakenneuudistuksessaan yhdistää ne myös muodollisesti.

Uusien tutkinnonperusteiden laatimistyö on hyvissä käsissä. Työryhmää vetää legendaarisen MikroMikon pääsuunnittelija, nykyisen ison ICT-yrityksen johtaja. Sihteerityö on annettu näyttötutkintojen laadunvarmistuksesta alusta lähtien huolehtineen ALVAR-organisaation kivenkovan asiantuntijan kynän ja näppäimistön alle.

Joskus viime vuosikymmenen alkupuolella, kun ICT-alan koulutusta ja tutkintoja järjestettiin vielä paljon ympäri maata, vastaavankaltaiset suunnitteluseminaarit keräsivät auditorioita täyteen. Nyt paikalla oli laskujeni mukaan seitsemän tutkinnonjärjestäjän edustus ja lisäksi jonkin verran meitä asian ympärillä muutoin puuhailevia alan yrityksistä, ammattijärjestöistä ja oppilaitoshallinnosta. Enemmänkin olisi Koulutuskeskus Sedun hulppeisiin tiloihin mahtunut. Toisaalta tänä päivänä viestit varsinkin niiltä tahoilta, joiden päätehtävä on jotain muuta kuin koulutuksen ja tutkintojen järjestäminen ja kehittäminen, kulkevat mieluummin kaapeleilla tai radiotaajuuksilla kuin kiskoilla tai kumipyörillä.