Vuodenvaihde tulen ja tuulen merkeissä

Vuoden viimeisiä tunteja viedään tutun, arvelisin viime vuosina näilläkin nurkilla jälleen hieman voimistuneen, rätinän parissa. Ulkovartiovuoroja on urheasti tehnyt Vihtori-kolli, joka tosin ei ole saanut valaisua värikynttilälyhdyistä. Ne sammuvat jatkuvasti Turku-linjan suunnalta puhaltavan tuulen myötä.

Kahden ihmisen ja kahden kissan muodostama sotaneuvostomme on päättänyt toteuttaa oman raketti-iskunsa vuodenvaihteen lähes vesitihkuista säätä kohden vasta vuoden vaihtuessa ja tukea sitä uusinta kiinalaista ja ainakin nimensä puolesta aikaansa edellä olevaa pyrotekniikkaa edustavalla chūnjién

(春节) -laukaisulla.

Totta puhuen ihan hyvän vuoden päättäjäisiä vietetään. Jäi mieleen monia yksityiskohtia: Äkäslompolon kiirastorstain kirkonmenot satoine osallistujineen, kilometreissä mitattuna tähän saakka paras hiihtotalvi (alkava näyttääkin olevan sitten aivan toista maata), hyvät kurssit Helsingissä ja Kuopiossa, kävelyretket Běijīngissä... Surullisiakin asioita vuoteen on mahtunut, kuten tärkeiden ihmisten poismenoja niin omalla kohdalla kuin muutoinkin lähellä.

Kiertotien kautta hyviin asioihin vielä palatakseni muistan varmaankin aina erään höyryveturin liikehtimisen todistamisen. Tuon videoidun tapauksen olen linkittänyt syyskuun jälkeen niin monta kertaa, että en enää kehtaa.

Isoimpana vuoden asiana jälleen on, että tämänkin vuoden olen saanut elää hyvää kotielämää tärkeän ja rakkaan ihmisen kanssa.