Kurssi käyty

Maaliskuussa se alkoi, hiihtolomalla Äkäslompolossa kirjoittelemalla iltaisin lakitietoon liittyviä ennakkotehtäviä. Ja tänään loppui. Työterveyslaitoksen järjestämä 65. työsuojelupäällikkökurssi nimittäin. Kurssiin kuului neljään jaksoon sijoitettuina 13 lähiopetuspäivää Helsingissä. Lähiopetusjaksojen välillä tehtiin, ennakkotehtävät mukaan lukien, kahdeksan etätehtävää. Ne olivat yleensä muutaman sivun laajuisia essee-tyyppisiä oman työpaikan työsuojelun johonkin osa-alueeseen liittyviä kuvauksia. Päättötyönä oli laajempi kehittämistyö. Valitsin niinkin simppelin aiheen kuin työsuojelun toimintaohjelman laatimisen. Se on aivan peruskauraa, mutta kun uusi sellainen täytyi joka tapauksessa tehdä seuraavalle nelivuotiskaudelle, hoitui kaksi asiaa samalla. Jotkut kurssilaiset olivat tehneet empiiriseen aineistoon perustuvia tutkielmia, toiset taas raportoivat konkreettisista turvallisuudenkehittämishankkeitaan.

Kurssilla oli reilut 30 osallistujaa. Suurin osa tuli teollisuudesta. Julkista sektoria oli edustettuna Puolustusvoimain, Rajavartiolaitoksen, verohallinnon ja kolmen eri ammatillisen oppilaitoksen kautta. Ammattikouluissa on toden teolla herätty turvallisuustyön tärkeyteen, mikä on hyvä asia. Teollisuuden työsuojelupäälliköt tuntuvat olevan usein päätoimisesti turvallisuustyössä, kun taas meillä julkisen sektorin ihmisillä varsinainen virkatehtävä on jokin muu, ja työsuojelupäällikön tehtävää hoidetaan sen ohessa. Ainakin itselleni järjestely sopii mainiosti, koska turvallisuuden kehittäminen on tärkeimpiä kehittämisen osa-alueita. Voin tunnustaa, että en tiennyt työsuojelusta juuri mitään puolisentoista vuotta sitten, kun edeltäjäni päätettyä jäädä eläkkeelle minua kysyttiin jatkamaan hänen työtään. Suostuin ehdolla, että pääsen pikimmiten työsuojelun peruskurssille. Sen tehopaketin jälkeen tietoa olikin tarpeeksi uuden tehtävän aloittamiseen.

Peruskurssilla ihastuin Työterveyslaitoksen koulutukseen. En erityisemmin arvosta niinsanottuja täsmäkoulutuksia. Esimerkiksi työssäni tarvittavaa hallinnollista tai lainopillista tietoa olen ammentanut paljon enemmän ja paljon syvemmältä avoimen yliopiston hallintotieteen ja julkisoikeuden opintojaksoilta kuin käytännönläheisiksi ja tehokkaiksi mainostetuilta - ja yleensä kalliilta - täsmäkursseilta. Täsmäkurssien sovellettavuus on yleensä heikon ja olemattoman väliltä. Työterveyslaitoksen koulutustapa sijoittuu jonnekin opintokokonaisuuksien ja täsmäkurssien välimaastoon, kuitenkin selvästi keskitason paremmalle puolelle ja minusta vastaa hyvin tarkoitustaan.

Työsuojelupäällikkökurssista ei voi sanoa, että tulipahan käytyä. Kurssin eteen piti tehdä työtä, ja mikä parasta, sellaista työtä, joka on ollut suoraan hyödynnettävissä oman työpaikan turvallisuuden hyväksi.

Kirkossa ja kasinolla

Kurssin viimeisellä lähijaksolla majoituin kaksi yötä pääkaupungissa. Pitkät koulupäivät eivät innostaneet harjoittamaan kiskoliikennematkailua raitiovaunun toimintasädettä laajemmalla alueella. Keskiviikon iltaohjelmaksi keksin pistäytyä Temppeliaukion kirkossa ehtoollistuokiossa. Ihan ensi kertaa en paikalla käynyt: kirkko kuului peruskoulun viimeisellä luokalla luokkaretkikohteisiin. Suurta väkimäärää ei keskiviikon iltatuokio kerännyt. Mutta kirkko on upea. Muistan ihailleeni sitä jo 15-vuotiaana, ja keski-ikäisen silmin vielä enemmän. En ihmettele, että tuota vuonna 1969 - taianomainen vuosi, kun aika ei pure moniinkaan sen tuotoksiin - valmistunutta temppeliä jotkut ovat pitäneet jopa merkittävimpänä suomalaisen arkkitehtuurin luomuksena.

Torstai-illan viettopaikka oli arvorakennus sekin, Fennian talo Rautatientorin laidalla, mutta muutoin se joltisestikin poikkesi kirkosta. Työsuojelupäällikkökurssin päätösillallinen oli järjestetty Raha-automaattiyhdistyksen ylläpitämään Casino Helsinkiin. Ennen tuhtia hampurilaisateriaa - joka nimestään huolimatta oli koko lailla erilainen kuin standardinmukainen Hese-mättö - tutustuttiin talon turvallisuusjärjestelyihin. Niihin olin kompastua heti aluksi. Sisään ei ylipäätään pääse ilman kuvallista henkilöllisyystodistusta. En tiennyt asiasta etukäteen enkä tapaa kuljetella henkilöpapereita mukanani. Selitykseni paperittomasta siirtokurssilaisesta Hämeen rajamailta hellytti vastaanottovirkailijan niin, että pääsin muun ryhmän mukana sisään. Aterian jälkeen saatiin kahden euron arvoiset pelitiketit talon puolesta. Yksi voitti 120 euroa, toinen 10 senttiä, useimmat eivät mitään. Omani säästin muistoksi. En ole pelimies, vaikka puolisoni mielestä viihdynkin joskus liikaa kännykän Angry birdsin parissa.