Kaupunkilaisuuksia

Viikolla tuli käytyä ahkerasti kaupungissa. Maanantai-iltapäivänä oli kokous Tampereella. Se loppui hyvissä ajoin niin, että ehdin Koskikeskuksen suojiin ennen sadevesiviemärit tukkinutta ukkoskuuroa. Reissulla tuli ostettua kengät. Uusi malli näytti, ja työviikon kokemuksella tuntuukin, sopivan vaikka päivittäiseen käyttöön.

Kaksi päivää meni pääkaupungissa, työaika työssä Malminkartanolla ja vapaa-aika vapaalla siellä täällä. Sattui niin mainiosti, että kesälomaa viettävä puolisoni sai huippuedullisen yöpymistarjouksen ydinkeskustassa sijaitsevaan hotelliin, joten vietettiin työ- ja lomakaksipäiväinen kaupunkivilinässä.

Keskiviikkoiltana metroiltiin kalasatamaan ja siellä Suvilahden voimala-alueelle. Helsinki-päivän kunniaksi alueella vietettiin Prosessifestivaalia. Tutustuttiin Magito-gallerian kutsutaiteilijan, kiinalaisen Coca Dain, Shanghai-aiheiseen valokuvanäyttelyyn viimesunnuntaisen Hesarin kulttuuriliitteen houkuttamina.

Päällimmäisenä mieleen jäi kaksi asiaa. Ensiksi jälkikäteinen harmitus, kun peruskoulujärjestelmän luoma vieraskielellinen superego kielsi tervehtimästä taiteilijapariskunnan lapsia työväenopistokiinalla. Toiseksi se, että heittolaukaustekniikalla Helsingistä (tai Tampereelta, Valkeakoskelta, Toijalasta...) saisi yhtä globaalin katu-uskottavia kuvia kuin Shangaista. Helsingin rujous oli näyttelyssä esillä, ja samaan jatkumoon olisivat sopineet vaikkapa taannoiset Kipinä-yhteisötaidepajan tuotokset Hämeestä.

Käytiin prosessiosiollakin. Musiikki pauhasi kovaa. Seinämaalaukset - freskoja, seccoja tai mitä olivatkaan, olivat hienoja. Kuvassa Museoveturiseuran rahastonhoitaja tutkailee voimalaitoksen seinään tehtyä kiskoliikennemaisemaa.

Oli ajatus mennä vielä Kaivopuiston ilmaiskonserttiin J. Karjalaista kuuntelemaan. Vesisade vesitti suunnitelmat, ja tyydyttiin television antiin.

Torstai-iltapäivänä sovittiin treffit raitiotielinja 6:n päätepysäkille Arabiankadulle. Juotiin kahvit, lähdettiin keskustaan ja torilla päätettiin vaihtaa turistivesireittiin. Risteiltiin kaupungin rantavedet Suomenlinnan, Santahaminan, Laajasalon, Kulosaaren ja jäänmurtajalaiturin kautta. Mielenkiintoinen näkökulma pääkaupunkiin tuokin.

Illalla IC²-juna vei kotiin. Omalta osalta uni jäi lyhyeksi, kun herätys oli mallia vesitys. Haapamäkeläisten Tk3 sai kaipaamansa viisituhatta litraa juotavaa muutamassa minuutissa. Timo ehdotti vesitysajan kellottamista. Oltaisiinko oltu nopeimpia nyt melko suotuisissa olosuhteissa vai kenties joskus pakkasen hoputtamina?