Presidenttiä valitsemassa

Hiihtolenkin ja päivällisen jälkeen käytiin keskuskoululla äänestämässä presidenttiä. Ei ollut helppo valinta, kun ehdokkaissa ei ollut varsinaista suosikkia. Voi olla, että piirsin lappuun häviäjän numeron. Se on ollut ehdokkaideni kohtalo useimmissa vaaleissa jo toistakymmentä vuotta.

Jotkut ehdokkaat esiteltiin tai esittäytyivät etukäteen kosmopoliitteina. Se kuulostaa hienolta, mutta onko presidentin ensisijainen tehtävä olla itseään edustava maailmankansalainen vai omiensa edustaja? Jotkut tarjoutuivat talon isännäksi. Helppo luvata aikana, jolloin on vielä paljon kekkosmuistajia, mutta lakikirja pelastaa lupausten lunastamiselta.

Myönnän äänestäneeni nykyistä väistyvää presidenttiä molemmilla aikaisemmilla kerroilla. Hänen virkakausistaan en usko jäävän kovin paljon kirjoitettavaa maamme historiaan. Hänet ehkä muistetaan melko pitkään, mutta ei tekojensa tähden vaan siksi, että hän sattui olemaan maan ensimmäinen naispresidentti. Historian lehdillä hänen paikallaan voisi olla periaatteessa kuka tahansa muu saman sukupuolen edustaja.

Halonen ilmeisesti pyrki sovittamaan ylleen edeltäjänsä viittaa eräänlaisena globaalina arvojohtajana. Se ei onnistunut, koska maailmanmittakaavassa Suomen ja sen presidentin asema on edelleen samaa luokkaa kuin Speden aikana. Halosella ei ollut pienen maan presidenttinä mahdollisuuksia samaan vakavastiotettavuuteen, minkä Ahtisaari oli saavuttanut YK:n mandaatilla. Siinä missä presidenttiys luultavasti jää Halosen pääsaavutukseksi, Ahtisaarella se näyttäytyy ikään kuin uran sivujuonteena.

Yllättävää kyllä, Ahtisaari taisi ottaa presidentin hommankin melko tosissaan. Sisäpolitiikan puolella hyvä jälkimaine tosin on paljolti Nokian ja vapaakuntainstituution kaltaisten presidentistä riippumattomien pilarien varassa. Ahtisaaren kaudella maa nousi syvästä taantumasta, mutta presidentti maakuntamatkoineen ei asiaan juuri vaikuttanut. Kekkosmuistajillekin hän oli väärää puoluetta.

Tuntuu, että ne presidentit, joiden virkaanpääsyyn on ollut kynänvedolla itse vaikuttamassa, ovat olleet pikkuruisia verrattuna edeltäjiinsä. Kautta historian jättiläisten aika on aina ollut menneisyydessä. Olisi mukava päästä kommentoimaan itse itseään tähän blogikirjoitukseen sanotaan vaikkapa neljännesvuosisadan päästä.