Hyvät Jussit

Juhannusaatonaaton vastainen yö jäi vaihteeksi lyhyeksi, kiitos haapamäkeläistoverien. Kotitalliinsa matkalla ollut "Pikku-Jumbo" juotettiin yökahden tietämissä. Tosin kuin monella aikaisemmalla matkalla, sai uudempi museoveturi - tällä kertaa Dr13-diesel - hinata lämmintä höyryhepoa ja kahdeksaa vaunua jopa 50-60 kilometrin tuntivauhtia. Tunti tallilla kahveineen ei suonut enää unta. Työpäivä oli onneksi helppo.

Kotijuhannus aloitettiin saunan pesulla ja jatkettiin petivaatteiden tuuletuksella.

Perinteiseen aatto-ohjelmaan kuuluu vihta-ainesten haku Ratahallintokeskuksen mailta Tl-Tku-radan varresta. Pönttöjuna Sr1:n vetämänä tuli vastaan. Eletään länsimurteiden alueella, joten vihta säilyi ehjänä. Toisinaan moiset kulkijat aiheuttavat kolmelta aamuyöstä akustisia ja seismologisia häiriöitä, mutta päätin tervehtiä kuljettajaa mieluummin vihta- kuin puukkokädellä. Työtään he tekevät ja asuinpaikka on tietoisesti valittu. Vihtatervehdykseen vastattiin kuskinpukilta vastatervehdyksellä.

Yksi vihta jäi kotisaunaan ja toisen vein vesiämpäriin veturitallin saunalle etelänmatkalta illaksi palaavia tovereita odottamaan.

Juhannusaattoilta on mennyt herkkusalaatteja laitellessa, saunoessa, herkkuja syödessä ja radiota kuunnellessa. Grillaaminen kuuluisi päivän teemaan, mutta päätettiin jättää toiseen kertaan.

Lipunnosto kuului radioaalloille Haapamäen Höyryveturipuistosta ja siellä on Radio Suomen fokus ollut monesti illan mittaan. Ei ole puuttunut kuin Alanko & Peranto -talkshow aattoillan tunnelmaa nostattamaan.

Kesäillan valssi on kuultu ainakin kahdesti, ensin haitarikvartetilla ja sitten täysilukuisella orkesterilla. Kuorosovitus vielä puuttuu. Syystä tai toisesta tuntuu, että jossain vaiheessa iltaa täytyy panna tivoliin pyörimään suomirokkia, ainakin Aknestikin tapaan.