Syysillan ilmiöitä

Jouduin lähtemään työkokouksesta etuajassa ehtiäkseni linja-autoon ja iltaopintoihin Tampereelle. Silti oli jo melkein pimeää, sumun takia paljolti.

Technopoliksen talon kohdalla olisi voinut olla kamera matkassa. Kiinteistön nimen ilmaisevan kyltin edessä oli peräti kolme kaksiväristä autoa, joista kaikki sopivasti niin, että kyljen polis-teksti näkyi katsojaan päin. Yksi virkakunnan edustaja seurasi Kalevantien liikennettä päin pysäytyskartio kädessään. Mahtoiko kyseessä olla harjoitus vai tositilanne, ei käynyt ilmi.

Julkisoikeuden perusteet -luentosarja on käsitellyt lähinnä valtiosääntöoikeutta. On myönnettävä, että asia ei tällaista ammatillista täydennyskoulutusta hakevaa suuremmin kiinnosta, joskin yleissivistyksen kannalta on hyväksi. Milloin mikäkin asia tai termi on palauttanut mielen koulun yhteiskuntaopin ja lakitiedon tunneille. Sitten itsensä torumista: onhan tämä silloin opetettu. Toisaalta paljon on muuttunutkin, lainsäädäntöjärjestystä myöten.

Julkisoikeuden luennoilla kävijät ovat alkaneet ryhmäytyä tauon aikana alakuppilassa omiksi pöytäkunnikseen. Omani on neljän miehen porukka, yksi vanhoista harrastepiireistä entuudestaan tuttu pelastustoimen mies. Sitten on peruskoulunopettaja ja työssäkäyvä tutkinto-opiskelija, joka ei ehdi päivisin tiedekunnan luennoille.

Kotiinpaluujunaa odotellessa kuulin viereisellä penkillä panssarikersanttisneidin tilittävän ystävättärelleen, miten rasittavaa on, kun tuntemattomat tulevat kyselemään, onko Parolannummella vielä se ja se kouluttaja, joka oli vuonna 2003. OIisinkohan tehnyt rasittavanäijyyden suomenennätyksen, jos olisin käynyt viattomasti kysäisemässä 1980-luvun tapausten perään?