Tihkusateinen juhannus

Juhannuspuhteiksi pesimme saunatilat. Kovia vihtojia emme ole, mutta juhannuksen kunniaksi vihta on ollut tapana hakea. Vähän matkan päässä Turun radan varrella kasvaa tarkoitukseen sopivia koivuja. Toisen vihdan tein veturitallille, jos matkustavaiset sattuisivat siellä saunaan.

Vihdanoksia leikellessäni näytti IC² 917 kulkevan kokolailla aikataulussaan. Rautatieliikenne on palaillut tavanomaisiin uomiinsa tiistaisen kolarin jälkeen. Raivaustyö tapahtui rivakasti. Suurin kolarin aiheuttama ongelma ei ymmärtääkseni liittynyt vaunujen kaatumiseen (raivaus oli nopeaa) eikä edes sähköradan katkeamiseen (Dv12-dieselvetureita tuntui riittävän junien nokalle sähköistämättömän osuuden yli), vaan junien kulunvalvontajärjestelmän eli JKV:n rikkoutuminen. Järjestelmä on yllättävän herkkä, jos piti paikkansa se raivauspaikalla kuultu väite, että yhden asetinlaitekaapin rikkoutuminen kiskoilta suistuneen vaunun auraamana lamautti JKV:n koko eteläisen Suomen osalta. Maamme rataverkko on - 1800-luvun parilla viimeisellä vuosikymmenellä tehtyjen ratkaisujen ja myöhemmän historian johdosta - sangen keskuspainotteinen, mikä ei ole tukenut JKV:n rakentamista hajautetuksi järjestelmäksi.

Hyvää juhannusta kaikille!