Kansan arkistossa

Helsingin työreissun olisi voinut jättää väliinkin, sen verran ohuesti oli asiaa. Toisaalta tuli kuitenkin ne vähät hoidettua niin, että eivät ole edessä syksyllä. Silloin on luultavasti hommia tarpeeksi muutenkin. Ja saipahan hyvän lounaan.

Kotiin olisi päässyt ajoissa, mutta kun kerran olin kaupungissa ilman erityistä ohjelmaa, ajattrelin käyttää tilaisuuden hyväksi ja käydä Kansan arkistossa Kalliossa. En ole aiemmin siellä käynyt. Minulla oli käsitys, että paikka on tutkijoiden keskuudessa ollut tunnettu asiakasystävällisyydestään. Paikkansa piti. Varsinainen asiani oli jo kauan sitten mieleeni tullut ja välillä unohtunutkin tarkoitus lukaista muutama kommunistisen puolueen asiakirja kiistellyltä keväältä 1948.

En tiedä, miten suosittu arkisto on, mutta kesäiltapäivänä tutkijasalissa ei ollut lisäkseni kuin kaksi muuta. Ensisilmäyksellä arvelin tietokoneella varustautunutta pro gradun tai väitöskirjan tekijäksi ja toista, sisällissodan - tai luokkasodan, kuten sitä kyseisessä arkistossa kutsutaan - ajan kokoelmia tutkaillutta pitäjähistoriankirjoittajaksi.

Arkistosta ulos astuessani Kallion kadun tuntuivat sietämättömän kuumilta. Kun ei ollut kiire kotiinkaan - olen kotimiehenä yksin puolisoni pitäessä rippikoululeiriä - päätin käväistä päivän päätteeksi pahoilla teillä eli oluella Suomenlinnan aliupseerikerholla. Siellä oli raikas merituuli ja hyvää aikaa jäsennellä arkistotietoja. Kirjoitan aihepiiristä lähiaikoina lisää.

IC² 179 kulkee parikymmentä minuuttia aikataulustaan jäljessä. Ei haittaa minua. Kiirekös tässä, valmiissa maailmassa.