Valokuvatorstain sanat

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta tällä viikolla Valokuvatorstai-blogissa kuvataan sanoja. Kyseessä on kunnioitettavasti jo 300. aihe.

Sanat ovat myös kuvia, kuten semiootikot ovat sanoneet. Kiinan kaltaisen kielen sanoja on ehkä vielä helpompi ajatella kuvina kuin sanoja eurooppalaisissa kielissä, joissa käytetään latinalais- tai kreikkalaisperäisiä kirjaimistoja. Esimerkiksi onnettomuutta kuvaavassa merkissä 灾 (zāi) on tulen merkki 火(huǒ) päässyt livahtamaan katon alle. Turvaa tai turvallisuutta kuvaavan "yhdysmerkin" ensimmäinen osa on 安 (ān), rauha, jossa nainen 女(nǚ) lepäilee katon alla.

Viikon kuva-aihe oli omalta kannalta katsoen hyödyllinen. Se pani tekemään omatoimisesti hiukan tavallista enemmän työväenopiston kiinankurssin eteen. Puolisoni kanssa vietettiin iltaa etsien sanakirjasta radikaaleja, piirtovetoja ja merkityksiä. Kiinan sanakirjan käyttö kun on meikäläisten kielten sanakirjoista täysin poikkeava oma oppinsa, järjestelmällinen mutta haastava. Visuaalisena ihmisenä puolisoni on tässä taidossa ylivoimainen. Hän löytää monen merkin rakenteet, kun minä etsin ensimmäisen radikaaliosaa. On kivaa, kun kotona on hyvä tukiopettaja.

Pinyin-transkriptoituna teksti kuuluu jotenkin tähän tapaan:

Fáng fàn huǒ zāi rénrén yǒu zé

Rénrén fáng huǒ hùhù ānquán

Koska täälläpäin maailmaa yleinen käsitys Kiinasta on - kuten yleensäkin vieraiden maiden ja kulttuurien kohdalla - rankasti yksinkertaistava ja joitain yleensä melko dramaattisia piirteitä ylikorostava, olisi helppo ajatella, että seinään maalatut punaiset sanat ovat poliittisia iskulauseita, joko vallanpitäjiä tukevia tai heitä vastustavia. Mutta ei, kiinalainenkin kulttuuri on ensisijaisesti arkipäiväisen käytännöllistä aivan kuten omamme.

Työväenopistokiinalla tulkitsimme seinätekstin seuraavasti:

Jokaisen velvollisuus on olla esimerkkinä palontorjunnassa.

Jokainen vartioi tulta kotien turvaksi.

Sanat on valokuvattu viime kuussa Běijīngissä, eräässä yllättävän lähellä keskustaa sijaitsevassa vanhakantaisessa korttelissa. Se ei ole niitä menneitä vuosisatoja romantisoivia entisöityjä ja monelta osin täysin uudelleenrakennettuja hútòng-alueita, joita turisteille mielellään esitellään. Mutta noissa kortteleissa käveleminen on paljon mielenkiintoisempaa. Tämä ei liity enää Valokuvatorstain aiheeseen, mutta sallittakoon toinen kuva ympäristöstä, jossa sanat esiintyvät.

P.S. Kiinan taitajilta otetaan mieluusti korjauksia vastaan!