Kuvaushiljaisuus! Ääni! Kamera... käy!

Kerran siihen aikaan, kun tässä blogikirjoittamisessa oli vielä mielikuvitusta ja intoa, käsikirjoitin hienon roolin jännittävään rautatieaiheiseen elokuvaan.

Ihan tuollaisena homma ei toteutunut, mutta melkein. Eikä ollut Hurua vaan Lättähattu. Sattui nimittäin niin, että itsenäisyyspäivänä veturitallilla aloittanut ja viime yönä lopettanut filmiryhmä tarvitsi tallimiehiltä myös sisällöllistä apua. Päähenkilöt olivat tietysti kaunis nuoripari, mutta kunnon leffassa pitää olla myös ne pari karskin komeaa sivuosaäijää. Niinpä Juha ja minut värvättiin mukaan.

Kuvassa valomies työssään (kuva: Jani Ilomäki).

Onhan se sentään jotain esittää junassa nuokkuvaa duunaria huussimainoksessa.

Puhutaanko jostain muusta?

Täksi aamuksi sattui harvinaisen surkea keli joutua työmatka-autoilemaan. Moottoritiellä jonon nopeus putosi kuuteenkymppiin. Hyvä niin näkyvyysolot huomioon ottaen.

Kokous oppisopimuskeskuksella, sitten muutamaksi tunniksi Lempäälään ja takaisin Tampereen latinalaiskortteliin. Parkkimaksua meni päivän aikana yhteensä kokonainen kymppi. Kallista on autolla kulkeminen.

Iltaohjelmassa oli avoimen yliopiston lukukauden viimeinen luentotentti aiheena oikeusteorian perusteet. Samassa salissa tentittiin lisäksi ainakin vero-oikeutta, ruotsin kieltä, tieteenfilosofiaa ja kansantaloustiedettä. Oikeusteoriassa tentittävänä oli taannoisen luentosarjan sisältö ja osa R. Siltalan kirjasta "Johdatus oikeusteoriaan". Yritin lukea joitakin tärppejä ja olisin mielelläni kirjoittanut vaikka ennakkoratkaisun teoriasta ja väkisin tai puoliväkisin ujuttanut ratio decidendin ja obiter dictan kaltaisia hoenon kuuloisia termejä sekaan. Mutta ensimmäiseksi kysyttiinkin, mitä on oikeusteoria. Se siitä sitten. Ehkä sittenkin paskahuusifilmitähden uralle.

Kaksi muuta kysymystä koskivat normin oikeusteknistä voimassaoloa ja luonnonoikeusopin ja oikeusrealismin eroja.