Siivoamista sähkölinjalla ja kotona

Ruotsalaisomisteinen sähköyhtiö teki viimeisen palveluksen ja hyvin tekikin. Olivat käyneet jossakin vaiheessa karsimassa sähkölinjan vieressä olevien sembramäntyjemme yläoksistoa niin, että niistä ei ole linjalle vaaraa tuulisemmallakaan säällä. Jo edellistalvena katselin niitä huolestuneena, mutta ei minusta ole niin korkealle kiipeämään varsinkaan minkään sahausvälineen kanssa. Nyt tuli asia kuntoon ja oksista polttoainetta yhden talvipäivän uuninlämmityksen verran.

Sähkön toimittajan vaihdoimme alkusyksystä ruotsalaisesta valkeakoskelaiseen yksinkertaisesti siksi, että kaksoistariffisen ekosähkön hintaeron oli paikallisen eduksi. Äskettäin ruotsalaiset sitten myivät sähkönsiirronkin muille. Uutisessa mainittiin ostajana pääomasijoittajat. On tietysti mukavaa, jos eläkerahastot tai muut hyvät sijoituskohteet karttuvat. Toisaalta pääomasijoittaminen ja parin vuoden päästä EU:n sähkön tukkumarkkinoiden avautumisen puhkaiseva sähkönsiirron kansallinen hintakatto kuulostavat huolestuttavalta yhdistelmältä Samaten jää nähtäväksi, missä määrin pääomapiirit ovat kiinnostuneita katkomaan puunoksia linjojen päältä ja muutoin hoitamaan omistamaansa jakeluverkkoa.

Leuto syksy ja hidas talventulo on pitänyt talomme sähköpatterit suljettuna. On pärjätty varaavalla takalla, kosteiden tilojen lattialämmityksellä ja ilmalämpöpumpulla. Viimeksimainitun ulkoyksikkö alkoi eräänä iltana pitää ikävää kolinaa potkurin pyörimisen tahtiin. Epäilin kosteanviileän kelin aiheuttamaa jään kertymistä ja soitin huoltoliikkeeseen. Siellä vahvistettiin epäilys ja annettiin jäänpoisto-ohje laitteen sisäkaluista. Ei kolise enää.

Kun joulu osuu viikonlopulle ja arjelle riittää askaretta töissä, päätimme pitää siivouspäivän jo nyt. Perjantai-illan kohteena oli sauna ja lauantaina muu koti. Saatiin kodintekstiilit ja matot valmiiksi parahiksi ennen räntäsadetta, joka alkoi kellon tarkkuudella säätiedotuksen mukaisesti.

Jouluvalmistelut alkuun

Annanpäivä oli ja meni. Se on jonkun vanhan kansan perimätiedon mukaan ollut jouluvalmistelujen aloituspäivä. Viikonloppuna tuli aloiteltua korttien lähettämisen ja piparien leipomisen verran. Kuusiasiakin järjestyi harvinaisen helposti, kiitos naapurin.

Ulkoilu on jäänyt vähiin. Eilenkin kutsui kuntosali loskaisia teitä enemmän. Mutta talven tuloon yhä toiveikkaasti suhtautuen siklasin tänään suksenpohjista varastorasvat pohjavoiteeksi ja laitoin luistovoiteen päälle. Ovatpahan valmiit sitten, kun ladulle pääsee.

Kuvaushiljaisuus! Ääni! Kamera... käy!

Kerran siihen aikaan, kun tässä blogikirjoittamisessa oli vielä mielikuvitusta ja intoa, käsikirjoitin hienon roolin jännittävään rautatieaiheiseen elokuvaan.

Ihan tuollaisena homma ei toteutunut, mutta melkein. Eikä ollut Hurua vaan Lättähattu. Sattui nimittäin niin, että itsenäisyyspäivänä veturitallilla aloittanut ja viime yönä lopettanut filmiryhmä tarvitsi tallimiehiltä myös sisällöllistä apua. Päähenkilöt olivat tietysti kaunis nuoripari, mutta kunnon leffassa pitää olla myös ne pari karskin komeaa sivuosaäijää. Niinpä Juha ja minut värvättiin mukaan.

Kuvassa valomies työssään (kuva: Jani Ilomäki).

Onhan se sentään jotain esittää junassa nuokkuvaa duunaria huussimainoksessa.

Puhutaanko jostain muusta?

Täksi aamuksi sattui harvinaisen surkea keli joutua työmatka-autoilemaan. Moottoritiellä jonon nopeus putosi kuuteenkymppiin. Hyvä niin näkyvyysolot huomioon ottaen.

Kokous oppisopimuskeskuksella, sitten muutamaksi tunniksi Lempäälään ja takaisin Tampereen latinalaiskortteliin. Parkkimaksua meni päivän aikana yhteensä kokonainen kymppi. Kallista on autolla kulkeminen.

Iltaohjelmassa oli avoimen yliopiston lukukauden viimeinen luentotentti aiheena oikeusteorian perusteet. Samassa salissa tentittiin lisäksi ainakin vero-oikeutta, ruotsin kieltä, tieteenfilosofiaa ja kansantaloustiedettä. Oikeusteoriassa tentittävänä oli taannoisen luentosarjan sisältö ja osa R. Siltalan kirjasta "Johdatus oikeusteoriaan". Yritin lukea joitakin tärppejä ja olisin mielelläni kirjoittanut vaikka ennakkoratkaisun teoriasta ja väkisin tai puoliväkisin ujuttanut ratio decidendin ja obiter dictan kaltaisia hoenon kuuloisia termejä sekaan. Mutta ensimmäiseksi kysyttiinkin, mitä on oikeusteoria. Se siitä sitten. Ehkä sittenkin paskahuusifilmitähden uralle.

Kaksi muuta kysymystä koskivat normin oikeusteknistä voimassaoloa ja luonnonoikeusopin ja oikeusrealismin eroja.

Vaihtoehtoinen itsenäisyyspäivä

Oli aikomus lähteä katsomaan paraatia Tampereelle, mutta valitsin toisenlaisen tavan viettää itsenäisyyspäivää. Nimittäin veturitallilla työskenteli filmiryhmä valmistellen huomista kuvauspäivää. Menin Ilkan kanssa apumieheksi. Kovin usein kun ei pääse filmaustyötä tai sen valmisteluja seuraamaan, on tavoitteellisuuden, tarkkuuden ja yhteishengen väkevyys aina hienoa seurattavaa. Vaikka ei samanlainen tekemisen meininki veturitallilla vierasta ole, ei suinkaan. Tavoitteet vain hieman toisen tyyppisiä.

Tarkoituksena on kuvata Lättähatussa niinkin ylevä asia kuin kuivakäymälän mainos. Itse kuvaustapahtumakin olisi mukava nähdä, mutta huomenna työpäivä vie Tampereelle.

Lintulauta viimeinkin pihalle

Vanha kolmostie oli märkä ja hiljainen, kun aamuhämärissä ajelin Parolannummelle. Pönötyskaavan mukainen pienimuotoinen itsenäisyyspäiväjuhlallisuus vähän etuajassa. Ei kestänyt kauaa, mutta oli mukava pitkästä aikaa vaihtaa sananen vanhojen tuttavien kanssa.

Kotona tein autotallinovelle talvihuollon silikonin CRC:n voimin ja keräsin tuulisten öiden pudottamat koivunrisut pois nurmelta. Jokunen rapean kuiva pakkaspäivä olisi poikaa, että oksakasan saisi haketettua ennen lumentuloa. Lintulautaa en muista laittaneeni pystyyn näin myöhään vuodenkierrossa.

Päivälliseksi tehtiin linssimuhennosta riisikaurasekoituksen höysteeksi. Proteiinit fetasalaatista ja loimulohenpalasesta.

Viimeinkin pakkasta

Kun oli mahdollisuus hidastempoiseen aamuun, niin otettiin kaikki irti. Pitkästä aikaa tuli kuunneltua Radio Suomesta lauantaiaamupäivän 80-luvun popmusiikille omistettu ohjelma. Toisin kuin takavosien radiokanavat, jotka mainostivat soittavansa musiikkia aina 80-luvulta saakka, tämä ei veivaa pariakymmentä puhkisoitettua hittiä uudelleen ja uudelleen. Aikanaan hyvinkin tuttuja, mutta sitten unohduksiin painuneita muovihelmiä kuulee usein. Tänään muun muassa London Boys lauloi kotikaupunkinsa öistä. Jossain vinyylilevypinossa minullakin taitaa tuo olla, mutta sitä en muistanut, että bändiä oli vuosikymmenen lopulla mainostettu tyyliin "90-luvun soundi täällä jo tänään". Jälkiviisaasti voisi sanoa, että se ennustus ei mennyt pahasti pieleen. Yksi puute tässäkin ohjelmassa on: italomusiikin lähes olematon edustus. Jokunen viikko sitten eräs kuuntelija oli kiinnittänyt asiaan huomionsa ja pyytänyt jotakin kyseisen tyylisuunnan kappaletta. Juontaja - ymmärrettävästi angloamerikkalaiseen ja kotimaiseen genreen parhaiten perehtynyt - ei osannut vastata toiveeseen kuin Ricchi e Powerin - jo 70-luvun alussa Che sarà -hitin, tehtailleen yhtyeen - euroviisuhenkisellä Mamma Marialla. Hauskahan tuo on, mutta veikkaan, että toivoja ei tarkoittanut aivan sitä.

Viimeinkin pakkaspäivä. Jollei muusta, niin sen huomasi jonosta kylän ainoaan autonpesukoneeseen. Kaupasta tullessa tarjolla oli kahdestoista jonotussija. Lähdettiin mieluummin hölköttelemään kuntosalille.

Raudannostopuolella oli hiljaista: kolme nuorta miestä ja heidän lähdettyään jäimme kaksin. Isossa salissa pelattiin lentopalloa. Kotiin lähtiessä toimitsija arveli kotijoukkueen vievän ottelun todennäköisesti kolmessa erässä.

Kotona venyttelyt, ja illan pimettyä oli pesukonejono oli lyhentynyt. Auto pääsi rapakerroksestaan. Sitten saunaan ja sen päälle yrttiuunilohkoperunoita salaatin kera.

Huomenna on pyhä, mutta herätyskello täytyy panna soittamaan.