Jouluaatto

Tänä vuonna joulukuuseksi ei tullut hankittua viljeltyä pihtaa, vaan myyjän, tutun näköisen maataloustuottajan, jonka kasvot eivät kuitenkaan yhdistyneet nimeen, mukaan pellonlaidassa kasvanut närekuusi. Hyvin se paikkansa täyttää, ja kirjastohuoneen ja eteisen välisen kapean oviaukonkin. Ei ole houkuttanut kissoja kiipeilemään, ainakaan vielä. Veljesten vuoksi pallokoristelu on yläoksapainotteinen.

Talon kauniimpi asukas suuntasi töihin ennen aamun valkenemista. Työntelin lumikolalla varhaisaamuisen auran heitteet pois pihatien päästä. Linnuille jouluateriaksi kauralyhde auringonkukan siementen rinnalle. Se saattaa houkutella sirkkujakin käymään.

Joulurauhanjulistuksen kävin kuuntelemassa äidin luona. Kun "slutligen tillönskas stadens samtliga invånare en fröjdeful julhelg" oli kuultu, lähdimme viemään kynttilät haudoille. Käytävillä kulkiessa sattui kohtaamisia niin muistojen ulottumattomissa olevan kuin lähihistoriankin kanssa. Pitkästä aikaa tapasin niin serkkua kuin nuoruudentoveriakin perheineen.

Kohta on aika sytytellä kynttilöitä pihan jäälyhtyihin. Sitten onkin aika lankata saappaat ja valmistautua uuteen käyntiin hautuumaalla.

Hyvää joulua!