Kulkevaisia viikkoja

Syksyn huomaa aamujen myöhentymisestä ja iltojen aikaistumisesta.

Pari viikkoa on ollut aktiivista työmatkailua. Viime viikon alku meni Jyväskylässä Opetushallituksen ja laadunhallinnan parissa. Tapahtuman aikataulu oli niin mielenkiintoinen, että katsoin parhaaksi lähteä jo sunnuntai-iltana. Tietenkin Haapamäen kautta. Yöpyminen oli pakollista. Takaisinpäinkin olisin mieluusti matkustanut vanhaa rataa, mutta illalla odottanut kesäyliopiston kiinankielen tentti ehkäisi hyvät aikeet.

Tällä viikolla kaksi päivää on mennyt pääkaupunkiseudulla, tarkemmin sanottuna Espoossa ammattikoulujen uuden sopimuskauden ohjelmistolisenssien parissa. Entinen Nokian konttoritalo on kuin 1980-luvun pikkukaupunkilainen pankkikonttori muutamaa kertaluokkaa isompiin puitteisiin siirrettynä. Muuan osallistuja totesi isännän vessojen olevan komeampia kuin heidän omat neuvotteluhuoneensa.

Toivottavasti Keilaniemeen ei perusteta kirpputoria, kuten maalaispankkien kohdalla joskus kävi. Päivien mielenkiintoisin anti taisi olla yhtiön Suomen teknologiajohtajan vastaus erään osallistujan kysymykseen Microsoftin valmiudesta suojella pilvipalveluidensa tietoa erilaisten signaalitiedusteluorganisaatioiden toiminnalta. Tallennettava tieto kuulemma tarvittaessa ryhdytään salaamaan, ja jos urkkijat vielä tämän jälkeen jaksavat kytätä, minkä pisteiden välillä salattua tietoa siirretään, vaihtaa tietoliikenne kulkuväylänsä esimerkiksi TOR-verkkoon. Aika vahvasti sanottu.

Kun en ollut talossa aiemmin käynyt, peesasin bussipysäkiltä saakka ATK-väeltä näyttäviä. Päädyin menemään sisään aulasta, joka mitä ilmeisimmin oli tarkoitettu talon omalle väelle. Vierailijoita kehotettiin kirjautumaan Windows 8.x-tyyppisen ison kosketusnäytön kautta. Mikäpä siinä, saman tyyppisesti - joskin 1980-lukulaisella pankkiautomaatin käyttöliittymällä- on tsaarinaikaisen rautatielaitoksen junamatkustajiksi monilla asemilla kirjauduttu jo vuosia. Kirjautumisyrityksissäni jokin ei täsmännyt (omaan, ei aina niin hyvään, huumorintajuuni olisi tuossa tilanteessa kolahtanut vanha kunnon blue screen of death -näkymä), ja jouduin painamaan vieläkin isomman näytön vieressä komeilevaa kutsunappia. Olin valmistautunut kuulemaan vahvalla intialaiskorostuksella: "Hello sir, this is Ramesh speaking. How can I help you?" ja yrittämään selvittää asiaani yhtä huonolla ääntämyksellä. Mutta toisessa päässä olikin mitä perinteisin ystävällinen suomalaisvirkailija, joka opasti oikealle sisäänkäynnille.

Reissussa rähjääntyy, ja tällä kertaa rähjääntyjä oli tietokoneen laturi. Yli viisi vuotta se kestikin. Hankin mieluusti tietokoneen varaosat kotikunnailta, mutta tässä tapauksessa uusi laturi tarvittiin jo seuraavaksi päiväksi. Pieni liike ei voi pitää varastossaan harvoin tarvittavia osia. Myös verkkokauppa olisi ollut liian hidas, joten torstaipäivän päätteeksi nousin 9T-linjan raitiovaunuun ja kävin asioimassa Jätkäsaaren Verkkokaupassa. Kolmen kerroksen elektroniikkaostoshelv... paratiisi oli maakunnan miehelle kuin uusi kokemus. Pitäjänmäen kaksikerroksinen PC-Superstore taisi tuntua samalta keväällä 1994. Noutokassan toimintaperiaate oli mielenkiintoinen ja yrityksen liiketoimintaan hyvin sopiva: asiakaspäätteenä toimi hakulaite. Sellainen minullakin aikanaan oli. Vuonna 1994.

Pääkaupungissa en yöpynyt. Katsoin jo oman työhyvinvointini kannalta parhaaksi junailla illaksi Tampereelle avoimen yliopiston työhyvinvoinnin luennoille ja sieltä yöksi kotiin. Mukavinta oli asemalta polkiessa yhyttää punahiuksinen kaunokainen lenkiltä palailemassa ja suunnata yhdessä kotiin.

Perjantaina suunta on jälleen etelä. Ensin töiden ja sitten harrasteiden puolesta.