Riskienhallinnan ja vakuuttamisen johdantokurssin tenttikysymyksiä

Tällä kevätkaudella olen ollut laiska harjoittamaan opiskeluja. Viime vuosi ja varsinkin syyspuoli olivat sen verran Työterveyslaitoksen ja Pelastusopiston työhön liittyvien kurssien sekä kiinan harrasteopintojen työllistämät, että nyt olen mennyt säästöliekillä.

Ainoaksi koulunpenkillä istumiseksi keväällä jäi avoimen yliopiston riskienhallinnan ja vakuuttamisen johdantokurssi. Käytännön toteutuksessa pääpaino oli nimen jälkimmäisellä osalla - kyseessä oli käytännössä vakuutusopin peruskurssi. Se oli minulle pettymys siinä mielessä, että nimen perusteella olin odottanut kurssilla käsiteltävän myös riskienhallintaa, mille olisi ollut sovelluksia työtehtävissä. Mutta käytännöllisen yleissivistyksen kannalta kurssi oli kuitenkin hyvä. Rohkenisin suositella sitä jokaiselle nuorelle yliopiston tutkinto-opiskelijalle pääaineesta tai koulutusohjelmasta riippumatta. Perustietämys niin sosiaali- kuin yksityisvakuutuksista on eduksi monissa elämäntilanteissa.

Vähäinen etu tuskin on sekään, että kurssista saanee - luvalla sanoen - melko helposti viisi opintopistettä. Luentoja oli viitenä iltana ja niiden lisäksi tenttiin tuli muutamia lukuja Vakuutusoppi- ja Introduction to Risk Management and Insurance -kirjoista. Jos luennoitsijoita pitäisi luonnehtia yhdellä sanalla, se olisi iloinen. Niinkin kuivakalta tuntuvasta aiheesta kuin vakuutusopista voi näemmä puhua hymyillen ja hauskoja juttuja väliin kertoillen. Erään rahoitus- ja vakuutuslehtorin esiintyminen veti vertoja jopa eri alan kollegan luennoillaan harjoittamalle älyllis-pedagogiselle ilotulitukselle (asiaan sinänsä liittymättä jälkimmäinen tohtori on jo pitkään rakentanut kunnioitettavalla volyymilla rautatieliikenteen nykydokumentointia yhdellä rataosuudella vaunut.org-kuvagalleriassa).

Kurssin tentti pidettiin piinaviikon tiistaina, mutta kovin piinallinen se ei ollut. Tai sitten oli niin ovelalla tavalla, että se jäi huomaamatta. Kysymyksiä oli kolme. Yhdessä piti selvittää riskin vakuutuskelpoisuuden kriteerit, toisessa Suomen sosiaaliturvan jakautuminen eri alalajeihin ja kolmannessa kuvailla riskienhallinnan menetelmiä. Kuten todettu, viimeksi mainittuun kysymykseen ei luennoilta saanut eväitä, joten kirjallisuuden - ja laiskana lukijana minun kohdallani eritoten viime vuoden työsuojeluopintojen - varassa mentiin.

Hiljaisen viikon puuhia

Hiljainen viikko on mennyt hiljaisen arkisissa merkeissä. Arkipäivät töissä, ja iltaisin on ollut tentin lisäksi museohoitokuntaa, ampumarataa ja ehtoolliskirkkoa. Pitkien pyhien alettua siirryttiin kotipuuhiin, ja vastoin vanhanajan tapoja ryhdyimme heti kirkonmenojen jälkeen hyödyntämään pitkäperjantaita siivouspäivänä.

Siivousurakkaa jatkettiin lauantaina, mutta välillä käväisin kevään ensimmäisissä veturitallitalkoissa. Kauden ykköskohde on tietenkin viime syksynä ensimmäiset metrinsä omin konein yli neljään vuosikymmeneen liikkuneen Tv1-höyryveturin entisöinnin jatkaminen. 
 

Simo asensi hyttiin sieltä vielä puuttuneita varustimia, kuten jarruventtiilin ja vesilasien valaisimet. 

Minä myönsin itselleni säiliötyöluvan (muotoseikkoja en noudattanut, mutta työturvallisuuslain 2 §:n 2 momentti meidät harrastelijat siitä vapauttaa) ja kiipesin imuroimaan tenderin vesisäiliötä sisäpuolelta. Työmaani oli ahdas, pimeä ja kolea ja pani viheltelemään pitkänperjantain virttä. Varovaisuudella ja roikkalampulla siellä pärjäsi hyvin, mutta pienen pölynimurin alitehoisuus haittasi. Sen kanssa oli vain tultava toimeen, kun tehokkaampi laite ei säiliöön olisi millään mahtunut. Markon jostain tallin kätköistä löytämä suulakelajitelma tuli parahiksi apuun, kun siivottava pinta muuttui epätasaiseksi.