Lähdettiin sittenkin

Museoveturiseura-aktiivien torstai-illan ja perjantaiaamun synkät mielialat vaihtuivat perjantain mittaan harmaan sävyihin. Päätettiin, että ainakin me pidämme kiinni siitä, mitä on sovittu. Lauantaiaamuna henkilöautokuormallinen miehiä ja vähän tavaraa lähti kohti Hyvinkäätä.

Pystytimme Veturimuseon osaston hyvin vaatimattomaksi. Emme ottaneet mukaan myyntituotteita pitkälti siitä yksinkertaisesta syystä, että tässä vaiheessa kesää niitä ei ole enää kovin paljon, eikä varastoa kannata kasvattaa talvea vasten. Rahaa ei ollut näillä messuilla tarkoitus tehdä. Sen sijaan tavoite oli mahdollisimman helppohoitoinen osasto, mikä dataprojektorin ja ajastetun valokuvaesityksen ansiosta onnistui. Käytettävissä ollut tila ei olisi paljon muuta mahdollistanutkaan. Naapuriosastojen väki - haapamäkeläiset ja mallikauppalaiset - ystävällisesti pitivät silmällä miehittämätöntä toijalalaisosastoa.

Ratapihalle tehdyllä "konekentällä" oli oikeastaan mielenkiintoisempaa katseltavaa kuin museoalueella. Kuvassa on VR Trackin nykykalustoa edustava raiteen- ja vaihteentukemiskone Plasser & Theurer 08-475 4S Unimat, VR:n litteraltaan Ttk2 nro 851. Sen edessä oli tyhjä paikka...

Kiertelimme keltaisissa turvaliiveissämme sälleinä, ronineina tai muina irtolaisina ja paljolti nautimme talkoolaisten oikeuksista ja turistin velvollisuuksista. Pestauduimme aputehtäviin, missä sellaisiin tarvittiin. Katsoimme konepajakäynnillä vierailijaryhmien perään (väki muuten kuljetettiin asemalta konepajalle museoitavalla Sm1 nro 6001:llä, vanhimmalla sähköjunalla). Avustimme yhden lyhyen reissun verran Keitele-museon junamiehistöä "Lättähatun" portaiden kanssa. Kävimme tervehtimässä Lohjan aseman katastrofipäivystäjää - ainoaa tällä kertaa vastuutehtäviin joutunutta museoveturiseuralaista.

Ennen muuta juttelimme kalustoa esitelleiden rautatieläisten kanssa. Toiset heistä vaikuttivat sangen tyytyväisiltä päästessään kertomaan muutakin kuin mistä napista juna sanoo "tuut tuut". Ja asianharrastajat saivat runsaasti kokemusperäistä informaatiota suoraan käyttäjältä. Lähes kaikissa niin museolla kuin rautatieasemallakin esillä olleissa rautatiekulkuneuvoissa yleisö pääsi poikkeuksellisesti tutustumaan myös ohjaamoihin. Sama päti lukuisiin VR:n kumipyöräkulkuneuvoihin sympaattisesta kotimaisesta Teijo-pakettiautosta raskaaseen Sisu-raivausautoon. Luultavasti pikkupoikien, ja miksei -tyttöjenkin, ja muiden samanhenkisten unelmatapahtuma.

Kotiin päästiin aikanaan. Työviikko on alkanut, mutta harrasteteema jatkuu. Illalla haapamäkeläisten edustaja kävi lainaamassa veturitallilta Dr12:n generaattorin laakerin keskittämiseen tarvittavan tukipalan. "Huru" on tarkoitus laittaa hinauksen, ja museojuna palaa kotivarikolleen toinen vetäjä nokallaan.

Ja aamuyön alkuhetkinä on luvassa höyryveturin juottamista.