Ei pääse pitkästymään

Kevät etenee. Viikonloppuna laitoin sukset varastorasvaan ja pussiin ja kesärenkaat auton alle. Viimeksi mainittu toimenpide venähti viikon verran pitkäksi, mutta kylmät yöt ja liukkaat aamut eivät huomioineet kesäisiä kalenterikuvia.

Viikko sitten olivat viimeisen kiinantunnit. Kansalais- ja työväenopistojen lukukausi päättyy aikaisin, ja toisin kuin joillakin kursseilla ei hiihtolomaakaan pidetty, tuli alkeiskurssin laajuus täyteen jo ennen huhtikuun puoltaväliä. Vaikea kieli, mutta ehkä jotain jäi päähän. Mielenkiintoista nähdä, miten pitkään asiat pysyvät mielessä. Tarkoitus olisi, ei tosin aivan pian, mennä kokeilemaan ymmärtämistä ja ymmärretyksi tulemista käytännössä jonnekin Kiinan muurin maisemiin. Jos lintuinfluenssa tai muu syy estää suunnitelman toteuttamisen aikanaan jossakin Hebein seudulla, niin vaihtoehtona on kotikylän rautatieaseman etnoravintola ja ruoan tilaamisyritys paikan pitäjien äidinkielellä. Kiinanmuuriksi kutsutun rakennelman vieressä sekin on.

Torstai-iltana oli avoimen yliopiston valtiosääntöoikeuden tentti. Lukeminen oli jälleen kerran myrkkyä, vaikka Jyrängin ja Hallbergin tiiliskivet jollakin tavalla tulivatkin läpi käydyiksi. Taisin valmistautua aineopintotenttiin kuin perusopintojen vastaavaan. Ei kysytty mitään sellaista, johon olisi voinut kuvitella vastaavansa peruskoulun yhteiskuntaopin - tai valtio-opin perusteiden, joita tuli tavattua joskus silloin, kun Suomen presidentin laajat valtaoikeudet tai Neuvostoliiton hallintojärjestelmä olivat relevanttia opiskeltavaa - pohjalta. Kaltaiseni huonon lukumiehen onneksi vaadittuihin opintosuorituksiin kuului etukäteen tehty isompi esseekirjoitelma, minkä ansiosta onnistuin saamaan kurssiarvosanaksi nelosen. Pelkän tentin varassa olisi mennyt heikommin.

Tänään jatkuu koulunkäynti, vaihteeksi työajalla. Hakeuduin Työterveyslaitoksen 65. työsuojelupäällikkökurssille, mikä tarkoittaa vuoden loppuun mennessä neljää muutaman päivän lähijaksoa Helsingissä ja niiden välissä enemmän tai vähemmän kotitehtäviä. Kurssin nimessä esiintyvä järjestysnumero tuo mieleen sotaväen perinteet ja antaa olettaa, että kyseessä ei ole ihan pehmeä paketti.

Työsuojelutoimintaa on työmaalla tullut harjoitettua käytännössäkin. Viime viikolla pidettiin evakuointiharjoitus, ja saimme lähes tuhat ammattikoululaista siirtymään pelastussuunnitelman mukaiselle väistöalueelle yllättävän kivuttomasti varsinkin ottaen huomioon, että vain erikseen turvallisuusvalvojiksi nimetyt tiesivät etukäteen harjoituksesta. Ensi viikolla pitäisi isännöidä aluehallintoviraston tarkastajia heidän tullessa tekemään lakisääteisen työsuojelutarkastuksen.

Koulu- ja työelämän vastapainoksi on tullut harjoitettua hiukan liikuntaa kuntosalin ja hölkkäkauden viimeinkin eilen tapahtuneen avauksen muodossa sekä kulttuuria perjantai-iltaisen Tampere Filharmonian konsertin antimin. Musiikillisen tuhdin ilta-aterian päänumerona oli Richard Straussin kuuluisa "Also sprach Zarathustra". Edes johdanto-osa, vaikka lieneekin mitä sekalaisimmissa yhteyksissä käytetyimpiä ellei peräti käytetyin klassisen musiikin pätkä, ei livenäkään kuulostanut niin jykevältä kuin olisi kai pitänyt. Syynä oli illan ensimmäisenä kappaleena esitetty, islantilaisen nykysäveltäjän Áskell Mássonin muinaisista riimukirjoituksista ammentava "Run". Jos Straussissa olikin voimaa, oli Mássonissa alkuvoimaa. Kulttuuriharrastusten piikkiin menköön sekin, että veturimuseohoitokunnan puheenjohtajan pesti osui kohdalle tällekin toimikaudelle. Täytyy myöntää, että en sitä enää suuremmin halunnut, mutta eipä se paha rasite ole.