lauantaina, heinäkuuta 16, 2005


Paint it black


Lumiauran katto pintakäsiteltiin mustaksi. Se, onko värisävy historiallisesti oikea auran muihin ulkoväreihin nähden, on epävarmaa, mutta nyt on tärkeintä turvata auran säilyvyys ulkona. Sisätiloja sille ei ole tarjota.

Duoprene-nimisen yksikomponenttiaineen pitäisi kestää ankaria sääolosuhteita ja liikerasitusta. Molemmat ovat tärkeitä ominaisuuksia ulkona Valkeakosken tehtaiden vaikutuspiirissä seisovan ja lämpötilan mukana eläväisellä peltikatolla varustetun lumiauran kannalta. Muun hyvän lisäksi tämän aineen pitäisi olla koostumukseltaan ekologisempaa kuin tavanomaisten peltikattomaalien.

Eilinen primer eli pohjamaalausaine on maalimaista ja helposti levittyvää. Pintakäsittelyaine muistuttaa lähes ajoneuvojen alustojen ruostesuojausmassaa, eli on melko raskasta levitettävää. Mutta hyvin se tarttuu kiinni niin kattoon, vaateisiin kuin ihoonkin.

Kun osa joukostamme pinnoitti ylhäällä kattoa Duoprenellä ja osa maalasi alhaalla auraussiipiä ja teriä Unicalla, täytti avaran veturisijan lopulta melkoisen vahva kemiallinen tuoksu, vaikka tuuletus oli hoidettu kaksien suurten ovien avaamisen tuomalla läpivedolla. Lopuksi suoritetun ksyleenipuhdistautumisen jälkeen raitis ilma kelpasi enemmän kuin hyvin. Päätimme lähteä porukalla kylälle syömään ja sitten ajelulle Vesilahden maaseudun rauhaan.

Valkoisine runkoineen ja tummanpunertavine siipineen aura on nyt arvattavasti melko lähellä alkuperäistä asuaan. Melkein kuin VR-Osakeyhtiön nykyisen henkilöliikennekaluston IC-väritys. Maalikerrosten analysointi ei nimittäin ole antanut viitteitä siitä, että tässä 1950-luvulla rakennetussa yksilössä olisi ollut valkoiset siivet ja terät, kuten vanhemmissa auroissa oli.

Nyt illalla jossakin idän suunnalla jyrisee ukkonen. Duoprenen pitäisi kovettua ilman kosteuden vaikutuksesta, joten sade ei tee maalausurakallemme pahaa. Ei tekisi nurmikollekaan, vaikka se osaakin kytkeä itsensä lepotilaan pitkien kuivien kausien ajaksi.

Ei kommentteja: