Mobiililipulla

Eletään huhtikuun puoliväliä, ja vasta vuoden toinen kerta, kun on työasiaa Helsinkiin. Se tarkoittaa, että ruuhka-IC:issä ei ole juuri tullut istuttua. Ei IC40 ainakaan vielä Toijalasta lähdettyään kovin täynnä ole. Viime aikoina olen joutunut tekemään tavanomaista enemmän työreissuja sijainti- tai aikataulusyistä kiskoliikenteen sijasta kumipyörillä, mutta kevään edetessä ja suunnan kääntyessä isompiin paikkakuntiin pääsee yhä useammin junakyydillä.

Junamatkojen matkalippuja kertyy kenkälaatikkojemmaan yhä vähemmän. Matkalaskutettavat ovat tietysti ennenkin menneet laskun mukana, mutta todettuani mobiililipun ennakkoluuloistani huolimatta aivan toimivaksi matkustusasiakirjaksi - lipun on saanut poikkeuksetta avattua jopa liikkuvassa junassa ja matkalaskuihin tai muualle liitteet saa jälkikäteen tulostettua Veturi-palvelun kautta - en juuri ole kartuttanut kokoelmaa.

Mobiilipäätelaitteeni jouduin uusimaan talvella. Ensimmäisen mallisarjan Lumiassa ei ollut varsinaisesti mitään vikaa - päivityskelvottomaksi tullut 7.8-käyttöjärjestelmäversiokin riitti niille sovelluksille, joita käytännössä tarvitsin - mutta laite sattui lipeämään kädestä ja putoamaan lasi alaspäin hiekoitussoran päälle. Liikkeessä todettiin, että korjaaminen ei kannata. Päätin pysyä Windowsissa ja Lumiassa yksikertaisesti siksi, että yhdistelmä on minusta hyvä. Mallinumeroksi tuli 930: miellyttävän kokoinen laite, joskin ulkomitoiltaan sopivan ylärajoilla, ja ennenkaikkea erinomainen akkukesto vanhaan verrattuna. Vanhaa 800-mallia piti ladata joka toinen päivä, tätä joka kolmas tai neljäs. Ja mikä parasta, tässä toimii vanha kunnon MS-DOS. Jos työpuhelimeni, Nokia 3310, alkaa olla mobiiliretroa tai -vintagea, on vielä kertaluokkaa nostalgisempaa käskeä älypuhelinta Microsoft-tietotekniikan alokasajan sulkeisjärjestyskomennoilla, kuten dir tai cls. Vaikka tärkein sisältö pitäisi olla turvassa pilven reunalla, en ole uskaltanut kokeilla, mitä tekisi format c:. Puhumattakaan fdisk-käskystä.