sunnuntaina, heinäkuuta 28, 2013



Ryteiköissä

Pyhäpäivä olisi sopinut pyhitettäväksi vaikka lumiauran puuosien viimeistelymaalaukseen. Menin veturitallille jo pian puolisoni töihinlähdön jälkeen. Heti soi puhelin numerosta, joka tiesi hälytystä.

Museotyöt joutavat odottaa, ajattelin, ja sovin Mikan ja Harrin kanssa yhteiskyydin Pälkäneen Luopioisiin. Kesä on sikäli hankalaa aikaa, että yhtäältä ihmisillä on tapana kadota marjastusmaastoihin ja minne milloinkin, mutta toisaalta Vapaaehtoisen pelastuspalvelun eli VAPEPA:n listoilla olevia on saatavilla vain vähän. Monet lomamatkailevat. Monet ovat Ristin tai jonkin muun viiteryhmänsä jo ennalta sopimissa palvelutehtävissä erilaisissa yleisötapahtumissa. Siksi erityisesti kesäisin joudutaan tyypillisiin VAPEPA-operaatioihin, kuten katoamistapauksiin, hälyttämään apua myös kauempaa.

Vain harvoin olen pystynyt lähtemään oman paikallistoimikunnan ulkopuolella tapahtuviin operaatioihin. Kesäloma-ajalle niitä on osunut tänä vuonna jo kaksi: parin viikon takainen Tammelan Torronsuo ja nyt tämä. Kun oman paikallistoimikunnan alueella - onneksi - ei ole viime aikoina juurikaan etsintöjä ollut, on tuntuman ylläpito hyvä hoitaa näin.

Mika joutui lähestulkoon koko operaation vastaavaksi. Harrin (kuvassa) kanssa päästiin rivimiehiksi etsintäketjuun, joka sai tehtäväkseen haravoida, sanoisin, yhdeksänjäseniselle ketjulle maasto-olosuhteet huomioiden jokseenkin hurjan kokoisen alueen.


Oli rankka päivä, täytyy myöntää. Ketjumme ei koostunut kilpaurheilijoista, mutta toisaalta maastossa kulkeminenkaan ei ollut kellekään vierasta, päinvastoin. Alueen haravoinnin jälkeen oltiin itse kukin kiistämättä aika puhki. Mika jäi vielä yötä vasten johtopaikan tehtäviin, ja Harri ja minä pääsimme Aarnen kyydillä kotiporteille.

 
Puolustusvoimain NH-90-helikopteri tuki toimintaa ilmasta käsin säksättäen siksakkia ketjumme vaikeakulkuisen maaston päällä. Menneinä vuosikymmeninä armeijan tarjoama marssimusiikki on saattanut valaa kansalaisiin puhtia erilaisiin yleishyödyllisiin toimiin. Tänä päivänä helikopterin luoma äänimaisema ja vilvoittava tuulenvire toimii ainakin kyseessä olleessa tarkoituksessa ihan hyvänä korvikkeena.

Ikävä jälkimaku jäi tietenkin siitä, että etsittävää ei löytynyt päivän aikana (edit: löydettiin menehtyneenä koirapartion työn tuloksena myöhään sunnuntai-iltana). Mutta tehtiin se, mihin pystyttiin.

Kännykkäkameratasoisia kuvia sunnuntain etsintäoperaatiosta.

Ei kommentteja: