perjantaina, marraskuuta 23, 2007


Laiskat kotiviihteilijät


Lienen maininnut usein, että taloudessamme ei ole ollut televisiota yli vuosikymmeneen. Alkujaan se oli taloudellinen valinta, ja kun televisiottomuuteen tottui, ei sitä osaa kaivata. Tosin jos ruudun ääreen joskus päätyy, se voi olla loukku. Muutamia vuosia sitten lievitimme työntäyteistä syyspimeää käväisemällä ruotsinlaivalla. Kovin ahkerasti ei silloin laivan viihdetarjontaa hyödynnetty, kun viihdyimme kaksistaan hyvin hytissä - katsomassa televisiota, joka tuolloin esitti mm. Jasser Arafatin hautajaisia ja jotakin ruotsalaista 1970-luvun kansankodin vauraammasta siivestä kertovaa draamaelokuvaa.

TV-klassikoita tulee katsottua joskus Ylen Elävä arkisto -sivuilta. Valtionrautateitä esitteleviä leikkeitä sieltä löytyy melko usein. Rautatielaitos oli takavuosina mediaa kiinnostava asia, ja sen toimintaa on taltioitu runsaasti eri tahoilla. Se lienee yksi syy museorautatieharrastuksenkin suosioon: erilaista lähdemateriaalia on verraten helppoa löytää niin museoveturien entisöinnin, pienoisrautatiemallien ja -dioraamojen rakentamisen kuin kirjoitustenkin virikkeeksi.

Elävää arkistoa lukuunottamatta emme ole kovin hyvin hyödyntäneet tietotekniikan tarjoamia mahdollisuuksia kotiviihteessä. Puolisoni kesällä hankkima PC-työasema pyörittäisi hyvin DVD-elokuvia, ja niitä voisi katsella samankokoiselta näytöltä kuin paistatteli vielä televisiottoman kautemme alkuaikoina monen kodin olohuoneen keskipisteenä. Joskus tulee lainattua töistä dataprojektori ja jostain siirrettävä valkokangas, ja pidettyä elokuvailta kotona, mutta harvoin. Omat DVD-kokoelmamme taitavat käsittää yhden käden sormilla laskettavan luvun levyjä.

Tänään sopisi mennä ajoissa sänkyyn. Torpan kauniimpi asukas kaipaa hyvänäpitoa jäägeelin muodossa. Iltalenkillä ilma oli happirikas ja lumen lupausta ilmassa, mutta tärähtely ei tainnut olla hyväksi kipeille paikoille. Nomen est omen, hän on joskus vitsaillut sukunimestään.

3 kommenttia:

Edublogi kirjoitti...

Ihmeen helposti olen televisiottomuuteen sopeutunut, vaikka olin tottunut katsomaan kaiket illat enkä katsonut aivan hömppää. Tuntuu, että on kuin saanut lahjaksi muutaman tunnin joka ilta. Kovin hyvin en ole sitä osannut käyttää vielä. Lopullista televiottomuus ei ehkä vielä ole minulle.
Hyviä pimeitä ja viihtyisiä iltoja sinnepäin.

Jenni kirjoitti...

Minä en muista, ettei meillä ole telkkaria, paitsi silloin, kun joku kysyy, katsoinko jonkun ohjelman. Koen, että kapistus on turha. Sillä ei ole mitään funktiota netin, lehtien ja radion tarjonnan keskellä. Saamme ajan kulumaan aivan vaivatta seurustellen ja pelaillen ja lukien ja...

DVD asema meni rikki. Se on iso menetys. Mutta laitekin pitää pian uusia.

Hyvärinen J. kirjoitti...

Minäkin olen joskus ajatellut, että TV olisi melkoinen aikarosvo. Toisaalta sellainen on nettikin, mutta tätä kai pidetään jollakin tavalla sosiaalisesti hyväksytympänä, kun itse voi osallistua sisällöntuotantoon.

Jos mietin, mistä olisin valmis luopumaan varatakseni illasta esim. tunnin TV:lle, en tältä itumalta keksi. Toisaalta kiinteä Internet-yhteys tuli torppaamme niinkin myöhään kuin tammikuussa 2002. Jostakin on varmasti tullut luovuttua myös netille varatun ajan hyväksi.

Viihtyisiä iltoja myös teidän suunnillenne!