tiistaina, marraskuuta 27, 2007


Helsingin Hervannassa


Ostin junalipun päätepuskimelle saakka, mutta konduktööri ei tainnut olla huumorimiehiä. Olen yhä vakuuttuneempi, että Sm4-taajamajuna on yksi viimeisistä edelleen säännöllisessä liikenteessä käytettävistä höyryvoimalla kulkevista junista. Koneisto on vain taitavasti kätketty moderneihin kuoriin. Mutta äänimaailma on höyryinen niin sisällä kuin ulkona.

Elielinaukiolta linja-auto lähti juuri sopivasti, eikä kannattanut jatkaa Kamppiin. Lähtöpysäkiltä nousi vain pari matkustajaa, mutta matkan varrelta karttui hiljakseen lisää. Maisema oli outo, ikkuna kurainen ja ulkona hämärää. Arvelin, että oikea poistumispysäkki olisi se, jossa suuri joukko sporttisia nuoria miehiä jää pois. Oikein, Otaniemessä jäivät.

Työpäivä tuli vietettyä Tietotehtaan, Valtion tietokonekeskuksen ja ties miten monen muun nimekkään firman nimekkään perillisen suojissa. Aiheena oli ammatillisen aikuiskoulutuksen eli aikuisten näyttötutkintojen valmistuva palautejärjestelmä AIPAL. Järjestelmä on käyttöliittymän testausvaiheessa ja sitä voi periaatteessa vapaasti kokeilla - käyttäjätunnus ja salasana ovat vapaat mutta pakolliset. Palautteen anto ylläpitäjälle eli Opetushallitukselle ei suosi satunnaistestaajia vaan ainoastaan testaajiksi ilmoittautuneita, mutta toki toimitan OPH:lle esim. tämän blogin kommenttipalstalle tulevat mahdolliset palautteet.

Ainakin työmaaruokalan puolesta tietoenatorilaisilla on hyvät oltavat. Kolmen vaihtoehdon lounasta ei joka keittolassa näe. Taitaa tietokoneväki olla veganistisesti suuntautunutta, kun kasvisvaihtoehto oli jo pian puolen päivän jälkeen loppu. Kalakin oli hyvää, ja riisin lainasin lihaisimmasta vaihtoehdosta.

AIPAL-järjestelmä on kuulemma ohjelmoitu Javalla - syystä tai toisesta projektipäällikkö ei halunnut jatkaa keskustelua, kun kysyin mahdollisista servleteistä - ja tiedot viedään Oracle-tietokantaan. En ole ohjelmoinnin asiantuntija, mutta minulla on käsitys, että Javaa pidettiin vielä tämän vuosikymmenen alussa lähinnä suurena lupauksena ja atk-kurssien opetuskieleksi soveltuvana välineenä monipuolisuutensa ansioista. Mutta sittemmin sillä on alettu tehdä paljon oikeita töitä.

Espoossa olen käynyt sangen harvoin. Kummisetävainaan hautajaisissa kai viimeksi. Linja-auton paluureitti vei Keilaniemen kautta "Raadenhampaan" ohi. Sillä nimellä kutsuttiin lapsuudessani Nesteen, nykyisen Fortumin pääkonttoria silloisen pääjohtajansa Uolevi Raaden mukaan.

Munkkilatinaa


AIPALin tietyissä demonstraatioissa oli käytetty tekstitäytteenä Lorem ipsum -täytetekstejä. Luennoitsijan mukaan kyse oli munkkilatinasta. Olisiko ihan niin?

Jos päivän projektin nimestä jätetään pois vokaalit, saadaan Javaa tai PHP:tä paljon unohdetumpi ohjelmointikieli APL. Suureksi hämmästyksekseni Tekniikan Maailman edellisnumerossa sille oli uhrattu kokonainen artikkeli. Artikkelin pääasia tosin ei ollut antaa teknillistä tietoa työkalusta, vaan sensaatiohakuisesti kertoa, miten Suomen veropolitiikka on käytännössä kahden miehen käsissä - herrat H. Viitamäki ja R. Niinivaara kun artikkelin mukaan ainoina hallitsevat APL-kielellä tehdyn valtiovarainministeriön ja valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen käyttämän Tuja-mikrosimulaation, jota käytetään verotuksen suunniteltujen muutosten vaikutusten ennakointiin päätöksenteon pohjaksi. En tunne Tuja-mallin "lähdekoodia" (APL:n ominaispiirteet huomioon ottaen voisin kuvitella, että skripti olisi tässä kohden osuvampi termi) mutta en millään saata uskoa, että kyseessä olisi olisi sellainen gnosis, johon vain aniharvat voisivat vihkiytyä. Ovathan lukemattomat ja taas lukemattomat koodaajat opetelleet Javaakin, vaikka siihen suhtauduttiin aikanaan hiukan yliolkaisesti.

Tässä esimerkki mikrosimulaatiosta pahamaineisella APL:llä:

0 DES LL3×KM+.×VV[5;1+ι44]

Tällaisella mallilla lasketaan se, miten paljon tietyn toimialan tuotantopanos (muuttuja VV) vaikuttaa kansantalouden työllisyyteen muilla toimialoilla (joita tässä esimerkissä on 44 kpl, kuten entisaikojen kansantalouden panos-tuotostaulukoissa oli).

Mikrosimulaatiot ovat epäilemättä hankalia. En kuitenkaan usko, että esimerkiksi Tujan perusongelmana olisi työkalun vaikeus. Se on vain näennäistä. Iso työ on tietenkin hakea ja tuoda malliin tarpeellinen tieto (eli APL:ssä määritellä muuttujat ja asettaa niiden arvot, jotka voivat olla moniulotteisia matriiseja). Ylläolevassa esimerkissä kriittiset kohdat ovat muuttujat LL3 (kansantalouden tilinpidon "työllisyysvektori" eli kunkin toimialan käyttämät työpanokset) ja KM (kansantalouden tilinpidon panos-tuotostaulun käänteismatriisi). Ehkä Tujan ja sitä kautta APL:nkin kannalta kriittinen kysymys on, miten helposti laskentamallien tiedot voidaan lukea laskentataulukko- tai tietokantadatasta.

Kotimatkalukemisiksi tuttuun tapaan mikrosta makroa eli The Economist, ja nörttiasiaa oli sielläkin. Laajemmista sfääreistä tarkasteltuna AMD:n ja Intelin prosessorikilpailu näyttää moniulotteisemmalta kuin pelkältä laskentatehokisalta. Economistin mukaan Intelin viime aikainen etumatka ei johdu varsinaisesti ydinten lukumäärästä - niitä on tulossa jo kahdeksin kappalein - tai vastaavankaltaisista loppukäyttäjälle näkyvistä teknillisistä seikoista. Taustalla on Intelin 15 tehdasta verrattuna AMD:n kahteen, mikä takaa suuremman tuotantovarmuuden ja nopeamman kehityskapasiteetin. Kun öljyšeikit edellisviikolla päättivät sijoittaa varojaan AMD:hen, talouslehti odottaa sen alkavan kiriä Intelin etumatkaa umpeen.

Isänmaatamme Economist muistaa harvakseltaan, ainakin satunnaisen irtonumerolukijan näkökulmasta. Alkusyksystä Suomen kerrottiin olevan maailman toiseksi yritys- ja yrittäjyysystävällisin maa. Tässä numerossa kerrottiin H. Schjerfbeckin näyttelystä Pariisissa. Hienon taiteilijan tuotannon pitäisi olla maailmalla paljon nykyistä tunnetumpi, lehti toteaa. Vaikea olla eri mieltä.

Ei kommentteja: