Fiilistelyä kiskoilla

Kun työmatka suuntautuu Jyväskylään (tai Kuopioon, Seinäjoelle tai muualle poikittaisratayhteyksien ulottuville), minulla on tapana tehdä kotimatka Haapamäen kautta, jos aikataulu sen mahdollistaa.

Pimeällä ei Keski-Suomen maisemista voi paljon nauttia, mutta kiskobussi, tämän päivän "Lättähattu", on aina tunnelmallinen kulkupeli. Ei vähiten miedon dieselintuoksunsa ja äänimaailmansa ansiosta. Syy Dm12:n MAN-moottorien omintakeisen karheaan ääntelyyn selvisi elokuussa järjestetyssä VR:n 150-vuotisjuhlanäyttelyssä Suomen Rautatiemuseossa Hyvinkäällä. Kiskobussia esitellyt kuljettaja selvitti yksityiskohtaisesti, miten automatiikka hoitaa moottorien kierrosluvun säätelyn ja kevyellä kuormalla jopa sammuttaa toisen moottorin. Henkilöautoihin viime vuosina tullutta start-stop-automatiikkaa käytetään siis raskaassakin kalustossa. Kuvassa on Dm12:n kuljettajan työmaa.

Kun matkareitti on alkuosaltaan perinteistä vuonna 1896 valmistunutta Jyväskylän rataa ja vuonna 1882 valmistunutta Haapamäen rataa - suora yhteys Tampereen ja Jyväskylän välille valmistui vasta vuonna 1977 - ostin matkalipunkin perinteiseen tapaan lippukassasta. Muistaakseni verkkokauppa sen paremmin kuin automaattikaan ei osaa myydä yhtä lippua Jyväskylästä Haapamäen kautta Toijalaan, vaan matka on ostettava useammassa erässä. Tällä kertaa myyjä ei ihmetellyt kahta junanvaihtoa sisältävää reittitoivetta: ensin H 485:llä Haapamäkeen (illatiivi on syystä tai toisesta monien rautatieläisen suosiossa kieliopillisesti oikean allatiivin sijasta), sieltä H 428:lla Tampereelle ja loppupätkä päärataa IC² 184:llä.

Eräällä tutulla rautatieharrastajalla oli tapana matkustaa huvin vuoksi Tukholmassa metro- ja lähiliikennejunilla. Minäkin olen kai joskus ajellut Helsingin metrolla huvin vuoksi. Mutta onnistuu tavoitteeton kiskoliikennematkustaminen Keski-Suomessakin ja vieläpä ilmaiseksi.

Kiskobussipendelöijän mieltymykset palkittiin Haapamäellä, kun H 485:n kippari kehotti siirtymään viereisellä raiteella odottavaan Keuruun junaan: "Käyt lenkin takaisin Keuruulla ja sitten lähdet Tampereelle, niin ei tarvitse kylmässä odotella." Mainio vaihtoehto, vaikka junanvaihdon odotus Haapamäen perinteikkäällä asemalla olisi ollut ehkä vielä hienompaa - sisätiloissa. Mutta se ei ole ollut mahdollista enää vuodenvaihteessa 2003-2004 tapahtuneen aseman sulkemisen jälkeen. Ja tuskin museovarikollakaan ketään olisi ollut tällaiseen vuoden- ja vuorokaudenaikaan. Niinpä nousin H 428:aan ja käväisin Keuruulla ja takaisin dieseliä nuuhkimassa.