Vuosi kissanpäiviä

Kylmäkoskelaissyntyiset kissaveljekset Vihtori ja Viljami ovat asustelleet meillä tasan vuoden. Hyvin ovat tuntuneet viihtyvän. Kesällä poikien yöohjelmaan kuuluu ulkoilu pihapiirissä. Päivät lepäillään sisätiloissa viileässä paikassa sikäli kuin sellaista vielä löytyy.



Isommitta kommelluksitta yhteiselo on sujunut sen jälkeen, kun isoveli Vihtori tervehtyi syksyisestä putoamistapaturmastaan. Lantio kasattiin metallitukien avulla, ja nuorella eläimellä parantuminen oli nopeaa. Varovaisen puoleinen Vihtori on sen jälkeen ollut, ja hyvä niin.

Mukavia veijareita.

Takuukorjaus

Vihtori-kissa ei ole aivan toipunut syyskuisesta onnettomuudestaan. Lonkka on parantunut röntgenkuvien mukaan hyvin, mutta ystävämme ei ole osannut kääntää kävellessään takatassuaan oikein päin. Neurologinen vika, sanoi paikallinen eläinlääkäri viime viikolla.

Tänään Vihtori käytettiin takuukorjauksessa Hattulan pajalla. Siellä vahvistettiin lantion hyvä paraneminen mutta arveltiin polven ristisidekorjauksen jääneen painamaan hermoa. Niinpä polvileikkaus uusittiin.

Toivottavasti kissa pääsisi tästä toivuttuaan palailemaan oikeanlaiseen kissan elämään. Nyt nukutusaine vielä vaikuttaa ja lepäily korissa takkatulen ääressä kelpaa hyvin.

Läksiäiset

Illalla vietettiin kylän kirjastotoimenjohtajan eläkkeellelähtijäisiä. Hän on tehnyt kunnioitettavan uran paitsi kirjastotoimessa myös kulttuuritoimessa. Paljon yhteistyötä on museoasioissakin tehty.

Luovutimme Ilkan kanssa hänelle muistoksi museon pöytästandaarin. Kulttuuriväki on boheemia, museopuolen edustajat olimme harvoja kravattimiehiä. Istuttiin iltaa pikkupurtavan parissa rupatellen niitä näitä. Joillekin maittoi viini, harvoille enemmälti. Poistuimme siinä vaiheessa, kun oli laulettu Ystävän laulu piirissä käsistä pitäen. Seuraavaksi olisi todennäköisesti ryhdytty halailemaan – tiesin vierustoveripariskuntamme innokkaaksi siinä lajissa – joten ajattelin säästää toverin moiselta.

Kissankorjaus

Vihtori-kissan korjaaminen meni tohtoristason käsityöksi. Lantio ja polven ristiside olivat rikki, joten kissa joutui leikkauspöydälle. Kotikylän arvostettu pieneläinkirurgi oli lomalla, ja lähin asiantuntija löytyi Hattulasta. Operaatio tehtiin keskiviikkona, ja pelkkä leikkaus vei kolme tuntia. Lantioon tuli rautaa ja suoliluuhun naula. Samalla tavalla näitä vammoja kai ihmiselläkin korjataan.



Opiaattilaastaroitu eläin näki pari päivää pieniä vihreitä kissoja ja on muutoinkin ollut surkean näköinen ilmestys. Tänään saatiin huumelaastari pois. Onneksi kasvavalla kissalla toipuminen on tehokasta. Tänään taas kehrättiin.

Toipilaana Vihtori viettää aikaansa vessalla ja vesikupilla varustetussa maalaistyyliin mäntypaneloidussa poikamiesboksissa. Kovin hyvin se ei silti karsinassaan aina viihdy, mutta minkäs teet, kun hyppiminen ja ylipäätään kaikki kissanpoikamainen telmiminen on toipumisaikana kiellettyä.

Harmaita pikkutakkeja

Työpäivän anti oli todeta, että Microsoft haluaisi suomalaisille oppilaitosmarkkinoille operatiivisten järjestelmien tasolla. Pyrkimys on kova, mutta kovinkaan paljon valmista ei ollut esiteltäväksi ainakaan tähän tilaisuuteen. Alustoja ostetaan nyt julkiselle sektorille, sanoivat, mieluummin kuin valmiita järjestelmiä. Eilen Tampereella vanhan polven titaani Logica antoi ymmärtää lähes päinvastaista. Periaate muunneltavista ja standardien – ainakin ns. teollisuusstandardien – mukaisista alustapainotteisista ratkaisuista on hyvä, mutta ikävä kyllä näissä asioissa leivän päällä pitää olla aina reilusti voita, jotta mikään toimisi.

Mitä tehdä CRM:llä tai SharePointilla ilman niistä johdettuja käytännön sovelluksia? Sovellusräätälöinti taas maksaa joko suoraan tai välillisesti, vaikka alusta olisikin edullinen. Ja ennenkaikkea se johtaa eri organisaatioissa erilaisiin ja siten mahdollisesti epäyhteensopiviin sovelluksiin yhdenmukaisesta alustasta huolimatta. Tämänpäiväisen perusteella näkisin mieluusti Microsoftin ainakin toistaiseksi pysyttelevän ainakin oppilaitosmaailmassa omalla kotikentällään käyttöjärjestelmien, työvälineohjelmien ja niitä tukevien palvelinsovellusten saralla.

Mainospuheita kuunnellessa huomasin, että kuntatalolta on suora näkymä eduskuntatalolle. Oikeastaan vain ratapiha on välissä. Näytetäänköhän siellä puolin ja toisin enemmän tai vähemmän hävyttömiä käsimerkkejä budjetinsorvauksen lomassa, vai miksi yhteisen kakun jakajat kiusaavat toisiaan minkä ehtivät?

Sm4-juna oli mukavaa vaihtelua IC:ille niin Helsinkiin mennessä kuin palatessakin.