Coctailpaloja käyntisillalta

Tänään oli hyvä päivä lähteä pienentämään ylityösaldoa jo pian puolenpäivän jälkeen. Hyvä sikäli, että kuten hyvin tiedetään, rautatielaitos maassamme täyttää tänä vuonna 150 vuotta ja juuri tänään pidettiin juhlavuoden juhlanäyttelyn avajaiset Suomen Rautatiemuseossa Hyvinkäällä. Kutsuvieraskortit taskussa lähdettiin oman tiilitallimme parkkipaikalta me jotka olimme iltapäivän leipätyöstä vapaaksi hankkineet, Marko, Ilkka ja minä. Itse asiassa aika hyvä delegaatio, kun kaikki sattuivat olemaan myös Veturimuseon hoitokunnan täysivaltaisia jäseniä.

Juhlapaikalla oltiin hyvissä ajoin, ja aikamme katseltuamme saatiin tehdä U-käännös kättelemään Mattia, Markkua ja kolmatta miestä. Puheet pidettiin ulkona. Rautatien soittajain puhaltaessa esiintyjäryhmä saapui kahdella resiinalla ratapölkkyä vaihtamaan. Kuultiin tilaisuuden luonteeseen nähden harvinaisen valmistelemattoman tuntuinen juhlapuhe valtion huippuvirkamiehen suusta, hieno varsinainen juhlapuhe viimeistä työpäiväänsä tehneen museonjohtajan suusta ja nähtiin museon avainten luovutus uudelle museonjohtajalle. Kiitos, Matti. Menestystä, Klaus.

Rautatieinfrastruktuurinäyttely on havainnollinen ja hyvin tehty. Sitä voi lämpimästi suositella kaikille liikenteen ja tekniikan historiasta kiinnostuneille. Juhlavuoden päätapahtumassa elokuussa ei ehkä ole nähtävillä aivan niin paljon museovetureita ja -junia kuin sisäpiireissä on odotettu, mutta kyllä se taatusti rautatien arjesta erottuu.

Minun on myönnettävä, että olen siirtynyt rautatieharrasteessa yhä ulommille ja ulommille kehille. Kun kätellään ja jutellaan kahdenkymmenen vuoden takaisen tutun kanssa ja kysytään mitä kuuluu, mitä silloin tulee sanoa? Kiitos hyvinhän tässä, talkookausi taas aloitettu ja Matisan viimeistely käynnissä. Kiitos hyvinhän tässä, kohonnut verenpaine ja heikentynyt glukoosinsieto. Kiitos hyvinhän tässä, mutta täällä vasta hienosti ovat laittaneet juhlavuoden esille. Kiitos hyvinhän tässä, kunnallisen puolen virassa työskennellään. En ole liukas smalltalker, mutta oli kiva nähdä ja muuta sanoa osaa en.