torstaina, maaliskuuta 11, 2010


Töitä lomailun lomassa


Olen periaatteessa lomalla, mutta käytännössä töitä tulee tehtyä niin sähköpostin, Wikispacesin, toimintajärjestelmän kuin matkapuhelimenkin kautta. Ubiikkia ja orjuuttavaa, joku voisi sanoa. Minä en. On asioita, jotka täytyy hoitaa aikataulussaan, oli virallisesti lomalla tai ei. Ja on asioita, jotka on mukava hoitaa heti alta pois. Loman jälkeinen työjono se vasta ahdistaisi.

Päivälenkillä ajattelin, että erilaisia tekniikoita etätöiden tekemiseen on jo nyt aika paljon. Muutaman vuoden päästä varmasti taas lisää. Maan tapaan kai kuuluu miettiä hiihtolenkeillä työurien pidentämistä. Etätyön lisääminen voisi olla siihen yksi keino niissä – arvatenkin vuosi vuodelta yhä useammissa – ammateissa, joissa se on mahdollista. En väitä, että kirjoittaisin tai johtaisin, neuvottelisin tai pääkäyttäisin Ylläsjärven rantamökissä sen tehokkaammin kuin työhuoneessani Mallasveden rannalla. Mutta toisaalta tuskin sen tehottomamminkaan – aika moni työtehtävä on johonkin mittaan saakka paikkariippumaton.


Lainiotunturi näyttäytyy suoaukeilta katsottuna samassa jonossa Ylläs-, Kesänki- ja Pyhätunturin kanssa

Päivälenkiksi valittiin taas Lainion aukeiden kierros ja vapaa tyyli. Keli oli erilainen, paljon vauhdikkaampi, kuin maanantaina samalla reitillä. Eikä ollut monoja merkkiin katsominen. Uudet Salomonin combimonot tuntuivat toimivan luistelutyylillä jopa paremmin kuin vanhat Jalakset. Perinteiset tauot Lainion kappelilla, Villen kämpän laavulla ja Latvamajalla. Kahdella ensimmäisellä nautittiin matkassa ollutta mustikkapuolukkamehua mutta Latvamajalta ostettiin hyväksi koettu vissypullo matkan varrelle vuodatettuja mineraaleja korvaamaan. Loppumatka Ojanlalvalta alkaen on alamaata, eivätkä viimeiset viisi kilometriä tällä kelillä olleet pitkiä.


Lainion lumikylä on kuulemma erityisesti brittituristien suosiossa.

Illansuussa innostuttiin vielä kiertämään reilun kympin revontulilenkki saunalenkkinä. Täällä ei ole rintamaiden kuntoratojen tapaista saunalenkkikulttuuria, ja päiväsaikaan joskus ruuhkainenkin reitti oli varsin hiljainen.

Hiihtelyn, etätyöskentelyn, syömisen, nukkumisen ja saunomisen ohella aika on kulunut lähinnä radiota kuunnellen. Televisiokin saattaa olla iltaisin hetkisen auki. Tai kun kauniimpi lomailija ottaa kudinpuikot käteen, minä jatkan uusintayritystä Alastalon salin kanssa.

Uutinen Kari Mäkisen valinnasta luterilaisen kirkon johtoon otettiin tässä mökissä ilolla vastaan.

2 kommenttia:

Jussi Kallioniemi kirjoitti...

Jylhiä on maisemat. Tulee semmoinen erämääntuntu jo tuosta.

Hyvärinen J. kirjoitti...

Kyllä täällä maisemien puolesta kelpaa. Sveitsiläiset ovat kuulemma hämmästelleet sitä, kun täällä on sentään kohtuullisen korkeita mäkiä mutta silti niitä näkyy horisontissa aina monta. Heidän maassaan on paljon isompia vuoria, ja yksikin voi peittää näkyvistä kaikki muut.