lauantaina, joulukuuta 06, 2014

Sotahenkinen itsenäisyyspäivä

Rännänkostea itsenäisyyspäivä tuli vietettyä Hämeenlinnassa. Kun valtakunnallinen paraati järjestettiin näinkin lähellä, päätimme Ilkan ja Jukan kanssa käyttää tilaisuuden hyväksi. Aamuhämärissä alkaessa vaihtua päivähämäräksi kävin poimimassa matkakumppanit kyytiin.

Kaupungin liikennejärjestelyt olivat poikkeuksellisen tapahtuman ansiosta poikkeukselliset, ja erityisesti parkkipaikkojen vähäisyydestä oli etukäteen varoiteltu. Sellainen löytyi ennakkosuunnitelman mukaisesti tutun autoliikkeen pihasta, lyhyen kävelymatkan päästä linnan alueelta, joka toimi päätapahtumapaikkana.


Perille päästyämme aamupäivän ensimmäinen ohjelmanumero, Panssarikillan järjestämä "re-enactment"-hankinen sodanaikaisen panssarintorjuntatykin asemaanajo oli jo ohi. Menimme jutulle museopanssarijääkärien kanssa. Kalustoesittelyssä oli lähinnä tuttua tavaraa, liikaa ihmisiä ja liian vähän valoa mainittavampaa kuvaamista ajatellen. Aamupäivän vauhdikkaimman näytöksen esittivät rannikkojääkärit. Ryhmä tuli vauhdikkaasti G-veneellä, rantautui ja jatkoi jalan vanhan linnan vallien yli.Laskuvarjohyppy helikopterista oli säätilan takia peruttu.

Tuttuja ja puolituttuja tavattiin enemmän ja vähemmän. Joukkojen katselmuksesta, josta emme nähneet oikeastaan mitään, viisastuneina ryhmitimme itsemme katsomaan paraatia Brahenkadun ja Tampereentien risteyksen tuntumaan. Varsinainen paraatipaikka se ei ollut - ne oli kansoitettu jo hyvissä ajoin - mutta muuten mainio.

Jäimme kärki-Leopardin kohdalle heittämään huulta vaunun ajajana toimineen rempseän Panssarikoulun kapteenin kanssa ja katselemaan millaisissa häröpalloissa milloinkin sotilasläänin komentaja, prikaatin komentaja ja muut isot isännät vaunun edessä odottelivat seremoniamestarin lähtömerkkiä.

Olin varustautunut viileänkosteaan päivään kerrospukeutumisella, mutta en voi väittää etteikö lopulta olisi ollut vähän vilu. Pukeutuminen sinänsä onnistui, mutta kotimaan kamaran kylmyys tunki alhaalta päin läpi. Kotimatkalla poikettiin Panssarimuseon lämpöisessä kahvilassa kuumalla kahvilla ja munkilla.

Kotiin palattuani ryhdyttiin kullan kanssa valmistamaan päivällistä. Kotipihassa kasvanut sopii mitä parhaiten päivän teemaan, joten menu koostui perunamuusista, punajuuripihveistä, salaatista ja lämpimistä kasviksista. Tosin tähän vuodenaikaan kasvispuolelle riitti itseviljeltyinä enää tomaatteja.

Iltaohjelmassa olivat kynttiläparit - sekin tavallaan jatkoa päivän sotilasvoittoiselle teemalle, koska perinteellä sanotaan olevan yhdet juurensa satavuotiaan jääkäriliikkeen historiassa - kolmella ikkunalla ja sen jälkeen sauna.

Harvoin näin sotahenkisiä itsenäisyyspäiviä on tullut vietettyä. Hurma- saati hurmehenkisyyttä en tunnusta. Kelvatkoon selitykseksi Hämeenlinna ja yleinen kiinnostus tuonkin alan tekniikkaan ja historiaan.

Ei kommentteja: