Läksyjen tekemistä

Eilinen päivä meni niin, että en edes nenääni laittanut ulkoilmaan, niin kaunis kevätpäivä kun olikin. Eihän ulkoilua voi varastoon kerätä, vaikka pääsiäistä edeltänyt lomaviikko meni reippaillessa. Enkä ole myöskään harkitsemassa vanhemman "hikikomorin" uraa - vai millä nimellä niitä japanilaisia neljän seinän sisään linnoittautujia kutsutaan.

Tein koko päivän koulutehtävää. Kovin usein ei avoimen yliopiston kursseilla ole eteen tullut kotona tehtäviä esseitä. Edellisestä, sekin enemmän luentopäiväkirjatyyppinen, taitaa olla pian neljä vuotta. Valtiosääntöoikeuden kurssilla pakollinen essee tuli eteen.

Valtiosääntöoikeus on muutoinkin melko mielenkiintoinen kurssi, mitä tulee opintosuorituksiin. Sen laajuus on viisi opintopistettä - mitä se sitten onkin opintoviikkoina, keski-ikäiselle ja ammattikoulumaailmasta tulevalle vanhat mittayksiköt kun ovat tutumpia - samoin kuin vaikkapa syksyllä käymäni julkistalousoikeuden kurssin. Julkistalousoikeudessa selvittiin muutamalla luentokerralla ja tentillä, johon luentoaineiston lisäksi kuului yksi ohut ja toinen melko ohut kirja. Valtiosääntöoikeuden tentissä taas vaaditaan luentojen lisäksi kaksi paksua kirjaa ja lisäksi etukäteen tehty essee. Muodollisista kurssilaajuuksista huolimatta näyttää siltä, että yliopisto katsoo valtiosääntöoikeuden tärkeämmäksi aiheeksi kuin julkistalousoikeuden. Kaltaiseni, lähinnä ammatillista täydennyskoulutusta hakeva kunnanvirkamies, voisi olla prioriteetista toista mieltä. Mutta hyväksyn asian näinkin. Valtiosääntöoikeuden kurssilla on selvästi paitsi opettava myös kasvattava tehtävä. Ihmis- ja perusoikeuskysymyksillä on merkittävä osuus niin luennoilla, kirjallisuudessa kuin esseetehtävässäkin. Opintojakso järjestetään, nykyään yleiseksi tulleen käytännön mukaan, yhteisesti tutkinto-opiskelijoille ja avoimen puolen opiskelijoille. Nuoret tutkinto-opiskelijat ovat iässä, jossa kognitiiviset rakenteet ja sisällöt vielä rakentuvat voimakkaasti. Kansainvälisen ja kansallisen reilun pelin henki ei ole huono elementti sillä työmaalla.

Esseetehtävänanto liittyi viime vuosikymmenellä Suomen kautta mahdollisesti tapahtuneisiin ns. terrorismin vastaisen sodan pahamaineisiin vankilentoihin, joista eduskunnan oikeusasiamies teki viime vuoden lopulla selvitys- ja lausuntopyynnön useille kotimaisille valtio-orgaaneille ja viranomaisille. Aihetta piti käsitellä valtiosääntöoikeudellisesta näkökulmasta, mikä jo määritelmällisesti antaa sille normatiivisen luonteen. En ole tieteenharjoittaja eikä minusta sellaista tule, ja voin olla hyvinkin väärässä käsityksessäni, että oikeustiede, ainakin valtiosääntöoikeus, pyyhkii lattiaa "Humen giljotiinilla". Yhtä kaikki, ihmis- ja perusoikeusnäkökulmasta esseeaiheeseen liittyy lähinnä pelkkiä ongelmia. Ja kun syyttämään päästiin: jos tuolloin tapahtunut oli tarkoituksellista, oli se paitsi rumaa myös sangen epäisänmaallista.

Siinä se uhkasi mennä sunnuntaikin. Onneksi kulta houkutteli iltapäivällä kuntosalille. Sen jälkeen kirjoittaminen taas sujui. Kahdeksan sivua piti tehtävänmäärittelyn mukaan saada aikaan; tein kolmetoista. Puolustelen määrällistä ylitystä paitsi laadullisella alittamisella myös alaviitenotaation käyttämisellä lähteiden merkinnässä. Sisäviitoittamista en oikein osaa, ja lisäksi alaviitteissä OpenOffice avustaa hyvin.

Niistä kirjoista A. Jyrängin ja J. Husan "Valtiosääntöoikeus" tuli luettua lomalla. P. Hallbergin ja kumppanien "Perusoikeudet"-tiiliskivi on vasta selailtuna. Lähiajan arki-iltojen ajankäyttö taitaa olla ratkaistu.