Kotiseudulla laturetkeilemässä

Aamuverryttelyksi oli tarjolla toistakymmentä senttiä paksut lumityöt. Naapurin Pekka oli samoissa puuhissa ja arveli yöllä olleen talven tähän saakka runsaimman lumisateen. Hyvä niin, kun maisema alkoi viime viikon lämpimien päivien myötä näyttää turhan keväiseltä kalenterin ilmoittamaan nähden. Kevyttä kolattavaahan se oli, ja kulta ahkerana apuna kapeammilla pihapoluilla lumilapion kanssa.

Aamupäivällä lähdettiin mukaan paikkakunnan laturetkelle. Tapahtuma on monikymmenvuotinen maaliskuun alkupuolen perinne, mutta omalla kohdalla taitaa edellisestä osallistumisesta olla kutakuinkin yhdeksän vuotta. Ainakin muutamana viime talvena ollaan näihin aikoihin oltu pohjoisen hangilla.

Reitti oli luultavasti jonkin verran lyhyempi kuin yhdeksän vuotta sitten, kun nyt ei menty Arajärven korpeen. Latupohjat olivat yöllisen lumipyryn jäljiltä paikoin upottavan pehmeitä, mutta varhain aamulla ura oli kuitenkin ehditty vetää koneella. Paikoin taas oli oikein miellyttävää hiihtää. Aurinkoinen sää mukavoitti menoa.

Mehua oli tarjolla urheiluseurojen majoilla, kirkonkylän koululla ja laavulla. Toisellakin laavulla olisi ollut, mutta mehupiste oli jo ehtinyt sulkeutua, kun hiihdimme sen ohi. Omiakin eväitä matkassa oli, mutta niihin ei vettä ja kahta kaurakeksiä lukuunottamatta tarvinnut kajota.

Lenkin lopuksi puolisoni Garmin-paikannin näytti matkan pituudeksi hiukan yli 40 kilometriä. Kun matkassa oli luotettava referenssilaite, tulin testanneeksi melkeinpä ensimmäistä kertaa myös puhelimeni Sports Trackeria. Se on GPS-puhelimissa käsittääkseni varsin suosittu sovellus, mutta eipä vain ole tullut hyödynnettyä. Lumian Sports Tracker väitti lenkkiä reilun kilometrin pidemmäksi kuin Garmin. Luottaisin enemmän jälkimmäiseen.