lauantaina, marraskuuta 24, 2012

Kiskoliikenteen varrella

Torstainen työpäivä meni Helsingissä. Ennakolta olin kironnut järjestäjätahoja, kun Microsoftin uutuustuotteita piti mennä katsomaan jonnekin kaukaiselle rannalle edelliskertaisen ydinkeskustan sijasta. Enpä kironnut enää sen jälkeen, kun ymmärsin kohteen sijaitsevan aivan raitiovaunulinja 4:n kääntösilmukan tuntumassa. Kiskoliikenne vei käytännössä kotikylästä perille saakka. Noloa myöntää, mutta pisin siirtymä kiskoliikenneväylän ulkopuolella oli puolitoista kilometriä kotipihalta kotikylän rautatieasemalle. Mutta jos aikanaan kaavoitukseenkin päässyt varaus seisakkeelle otettaisiin käyttöön (ja jos seisake rakennettaisiin puuttumatta nykyisiin maanomistusoloihin ja jos sen rakentaminen ei vaikuttaisi maisemaan ja jos junien liikennetiheyttä voitaisiin nostaa matkustajan kannalta järkevälle raitiovaunutasolle ja jos ja jos), olisi kiskoliikenneyhteys käytännössä vieressä.

Täytyy sanoa, että kostean asfaltin, katulamppujen ja raitiovaunun yhdistelmä oli tähän saakka pääkaupungin toiseksi kaunein kohdalle osunut ilmenemismuoto. Ykkönen pysyy vielä kesässä ja Suomenlinnassa. Silti pidän enemmän pellonlaita-asumisesta. Ei minusta cityihmiseksi olisi.

Perjantai-illan aluksi paikallista pankkiväkeä vieraili veturitallilla. Nokkamies täytti pyöreitä vuosia, ja henkilöstö oli kehitellyt päivänsankarille tehtävärasteja eri puolille kylää. Takavuosina museohoitokuntaakin johtaneelle oli Dr12:n kakkosohjaamoon kipuaminen mitä sopivin tehtävä.

Ei kommentteja: