sunnuntaina, lokakuuta 19, 2008


Malus Hyvingiensis


Veturitallin väen kesken on ollut syksyisin tapana viettää saunailta jossakin kohtuullisen suojaetäisyyden päässä kiskoista. Ruokailupaikka löytyi "Forssa-Heinola-oikoradan" varrelta Tammelasta. Nimi ja lukuisat kieltokyltit karkottanevat tikullakokeilijat pois jo kaukaa. Sisältä löytyi harvemminkin lihaa syövän makuun mitä herkullisimpia pihviannoksia, ja käsittämätön olutvalikoima.

Päivän varsinainen yllätys osui jo tallille. Toverit olivat järjestäneet lahjan menneiden vuosien puheenjohtajalle. Ja millaisen! Lajin tunnistin Eskon kuorma-auton tavaratilassa nähdessäni, mutta että lajikkeena kyseessä oli todellakin se. Ja kyllä oli! Niitä on turha tiedustellakaan näiltä kulmilta, mutta siellä, missä omenapuut kasvavat, tehdään yhä näitäkin.



Kaunotar, ihastuttava pikkupuu, VR:n puutarhoilta peräisin, hehkuttavat nykyiset puutarhajulkaisut. Totta: sitkeä ja kaunis, Oulun leveysasteille saakka tarkoitettu, siperialaisista taimista aikanaan Nuppulinnassa viljelty. Puu sai pyhäaamuna arvoisensa sijan, perunalle aikanaan tehdyn savimaan montun vuonna 1968 avatun ratalinjan varresta.

Saunaillan saunaosuus oli tarkoitus viettää veturitallilla. Lokakuussa tiilitallin sauna on tunnelmallinen, mutta ei välttämättä kovin miellyttävä. Soveltuvia tiloja oli pohdittu, mutta metsälammen rannan oli varannut vapaapalokuntalaisaate, tehdasmaisemat taas joku muu. Vähintäänkin hävetti, kun dataprojektoria lainamassa mielen juolahti, että onhan niitä vapaita saunatiloja tehtaanpiippujenkin juurella. Ei muuta kuin puhelu veturitallille, että saunanlämmitys seis, miehet parikymmentä kilometriä itään ja perinteinen meno päälle. Hiukan suolaista, hiukan makeaa, hiukan hapanta ja kotimaisia elokuvia erityisesti rautatiekohtaukset tarkkaan arvostellen.

Jo saunaillan aikana tehdaskaupungin tuoksu leijaili nenään. Pyhäiltana työväenopiston salilla taiji-treeneissä sen voisi sanoa jo kiinteyttäneen ilmaa. Ikävähkö tuoksu, mutta lieneekö ensimmäinen kerta, kun aivan konkreettisesti mielessä kävi, miten ikävää olisi, jos sitä ei olisi enää ollenkaan aistittavissa.

Ei kommentteja: