Debattia

Oli ensimmäinen kerta tai ainakin melkein, kun päädyin kirjoittamaan oikaisupyynnön printtimedian artikkelia koskien. Joskin paikallislehdessä olen joskus pyytänyt korjailemaan jotain rautatiehistoriaan liittyvää (ja Resiinassa omia tekstejäni).

Uuden MikroPC:n artikkeli "Kotiverkko - kaapelilla vai ilman" oli kansantajuinen ja hyvä, mutta mutkia oli oiottu vaarallisissa kohdin. Vaarallisissa sikäli, että ainakin verkotustyötä teettävä jää artikkelin neuvojen varassa aika heikolle tarjouksia lukiessaan tai joutuessaan kiistelemään asennusliikkeen kanssa. Lehden verkkopalstalla turkulaiskollega oli ollut aiemmin liikkeellä ja vielä tarkemmalla seulalla. Hyvä niin.

Olisi ollut hienoa aloittaa palaute tyyliin "Sir", kuten ainakin Economistissa tehdään. Mutta eihän se nörttilehteen sopisi.

MikroPC:n lukijoille haluan sanoa tämän:

Cat-5e-kaapelointi eli luokka D olisi hyvä unohtaa rakennettaessa kiinteää tietoverkkoa jatkuvaa käyttöä ajatellen. Jo vuodesta 2002 saakka voimassa ollut yleiskaapeloinnin eurostandardi EN 50173-1 suosittaa ICT-verkkojen perustason kaistanleveyden 250 MHziin eli tasolle Cat-6 (luokka E). Pian käyttöön tulevat uudet standardit eivät ole yhtään sallivampia edes kotikäytön (tuleva EN 50173-4) osalta, kun tavoiteltavana datasiirtovauhtina pidetään jo kymmentä gigabittiä sekunnissa.

Nimityksistä sen verran, että "siamilaisena" tunnetaan yleisesti neliparinen eli kahdeksanjohtiminen mutta kahdennettu kaapeli, jossa asennustyön helpottamiseksi kaksi identtistä neliparista on suojavaipoistaan kiinni toisissaan. On totta, että 100 Mb/s datasiirtonopeuteen päästään käyttämällä kahta paria neljästä, mutta ICT-käyttöön tarkoitetut parikaapelit ovat olleet neliparisia jo kauan.

On myös hyvä huomioida, että tietokoneiden verkkosovitinten ja kytkinten ominaisuuksien kehittyessä nousevat myös datasiirtonopeudet, ja yhä suositummaksi käyvä 1000 Mb/s nopeus käyttää kaikkia neliparisen kaapelin pareja. Näin ollen kaapelin kytkentöjen virheettömyys on yhä tärkeämpää. Niinpä kaapeliasennusten mittaamiseenkin tulisi kiinnittää huomiota. Luotettavia mittauksia tuottavat kaapelianalysaattorit ovat kalliita, mutta niin on asennustyökin. Kaapeloinnin teettäjän tulisi aina vaatia rakentajalta mittausasiakirjat. Tee-se-itse-kaapeloija voi vuokrata mittarin asennusliikkeeltä tai pyytää esimerkiksi paikallista ammatillista oppilaitosta tekemään mittaukset opiskelijatyönä.