torstaina, lokakuuta 07, 2004

Päitä kadulla

Viimeisetkin vaalimainokset ovat ilmestyneet katukuvaan. Mainokset esiintyvät perinteisesti pareittain, ts. jokaisella ryhmällä on vierekkäin kaksi julistetta. En ole vielä sisäistänyt sitä, miksi monien puolueiden toinen juliste esittelee paikallisvaaleissakin puolueen keulakuvaa tai muita valtakunnantason vaikuttajia. Ehkä kyse on yhteenkuuluvuuden tunteen luomisesta. Asiaa on vaikea nähdä pyrkimyksenä luottamuksen herättämiseen. Kuntien itsehallinnollinen asema - ja erityisesti yhä kasvavat velvoitteet - takaa sen, että valtakunnallinen päätöksenteko ja puolueen mahdollinen valta-asema siinä ei automaattisesti johda menestykseen kuntapolitiikan arkipäivän päätöksenteossa.


Paikallislehdet ovat täynnä sitä itseään. Eilisessä täkäläisessä moni vasemmistopuolueen ehdokas oli päässyt kameran ja muistilehtiön eteen. Nuori Vasemmistoliiton mies tarjoili mielestäni asiallisia ja parinkin pohdinnan arvoisia ajatuksia, hieman karujakin. Toivottavasti puoluekuri ei hio särmikkyyttä pois. Sen sijaan ruusupuolueen nuorukainen ei oikein vaikuttanut ymmärtäneen, mistä edustuksellisessa kansanvallassa on kyse, tai sitten hän elää erilaisesta logiikkaa toteuttavassa maailmassa kuin me tavallinen rahvas.


Työpäivän jälkeen väsytti. Maatalousliikkeen pihalla kuuluivat naureskelevan, että ei se ehjänä perille kestä. Tietenkin se kesti, kun oli ammattinaisen kädet ratissa ja ammattimiehen käsi ikkunasta ulkona hillitsemässä aerodynaamisia vastavoimia. Mutta kyllä se osaakin haista autotallissa.


Illaksi riitti paperihommia niin työn kuin harrasteen merkeissä, kotona ja veturitallilla. Sielläkin jo tarkeni.


No huhhuh (ei heikkohermoisille, vaikka kaikkihan te olette jo tämän nähneet). Kaksi niitä enää on.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuossa näet esimerkin, miten käy kun Hurua ei pidetä pelkkänä esineenä vaan sitä käytetään ihmisten hyödyksi. Demokraattisesti päättivät, että ihmisten tärkeille päämäärille hurulaisen olemassaolosta on suurempi haitta kuin sen hävittämisestä.

Tässä juurikin puolustat koneiden itseisarvoa. Niin teen minäkin, mutta se onkin eri juttu. En voinut olla tarttumatta näin tunteisiinvetoavaan esimerkkiin.

Hyvärinen J. kirjoitti...

Niin, onko Dr12-veturilla itseisarvoa? Tässä tilanteessa VR-Konsernille sen arvo on poistaminen ratapihanäkymästä. Metallisulatolle 100 tonnin teräsmöhkäleellä saattaa olla konkreettinen taloudellinen arvo.

Rautatieharrastajalle "Hurulla" voi olla nostalgia-arvo, mitä se sitten itse kunkin mielessä tarkoittaakaan. Tai arvo mahdollisena varaosalähteenä.

Tietenkin erityisesti viimeksimainittu joukko, asianharrastajat, mieluusti näemme itse antamamme merkityksen objektiivisena itseisarvona.

Anonyymi kirjoitti...

Politiikasta sen verran vihakommentointia, että äänestäjänä koen, että minua ja muita äänestäjiä aliarvioidaan, jos puolueen mainoksessa on puolueen puheenjohtajan rinta- tai kasvokuva. Jos muuten arvostan ko. puoluejohtajaa, olen surullinen puolueen sortumisesta huonoon mainostoimistoon. Jos en arvosta, näen sen luonnollisesti merkkinä koko puolueen surkeasta tilasta.