Suunnittelua

Ilkka oli sopinut tapaamisen arkkitehdin kanssa veturitallille iltapäivällä. Menin paikalle suoraan töistä. Lämmittelimme etelään avautuvan tallipihan lämmössä ennen sisään menoa. Paksuseinäinen talli on ulkoilmaa viileämpi pitkälle kesään. Muistelimme, että viime vuonna taisi olla elokuu ennen kuin tallin sisätilat olivat saman lämpöiset ulkolämpötilan kanssa. Kirjasto, taukotupa ja muutama muu soppi on kyllä lämmitetty sähköpatterien avulla.

Ehtaa ad hoc -suunnittelutapaa noudattaen tilasimme siinä jutustellessamme arkkitehdilta suunnitelmat pihalla seisovan EFi-matkustajavaunun ja lumiauran kattamiseksi. Puukoristen vaunujen säilyvyyden kannalta taivasalla seisominen ei ole hyvä ratkaisu. Ainakin Lohjalla on kuuleman mukaan viime vuosina saatu asiasta karvaita kokemuksia. EFikin on ympärivuotisesti lämmitetty sisältä, mutta se yksin ei riitä. Käyttöaikanaan vaunujen kuivuminen perustui paljolti ajoviimaan. Paikallaan seisottaessa ilmavirta ei puhalla vaunua kuivaksi.

Ilkka ja arkkitehti ryhtyivät tutkimaan kirjaston arkistolaatikon piirustuksia. Siirryin asiantuntijoiden tieltä taukotupaan kahvinkeittoon. Kahvihetken jälkeen (paastonajan lakkoni ei ole täysin pitänyt; tosin kotona ja töissä ei sentään tule keiteltyä kahvia) tutkailimme vielä tallin rakenteita silmämääräisesti. Suunnittelutyön kannalta relevantteja yksityiskohtia, kuten eri ikäkausien muuraustyylien rajapintoja, siirtyi filmille ja muistikortille. Niin metkalta kuin saattaakin kuulostaa, monet historiallisen ajan arkeologian metodit ovat täysin käyttökelpoisia vain 130-vuotiaankin rakennuksen tapauksessa.

Ai niin. Siitä ei ollutkaan puhetta, kuka maksaa vaunun ja lumiauran kattamisen suunnittelutyön ellei sitä saada ympättyä EU-projektiin. Tarvinnee tarjota ensi kerralla vähän paremmat pullakahvit.

Arki-illanviettoa

Talven päättyminen ei ole kivaa ulkoilun kannalta. Ladulla viihtyi hyvinkin sen verran kuin ulkoreippailua sisätyöläisille suositellaan, mutta tänään kevään ensimmäinen hölkkälenkki oli taas tervanjuontia, vaikka pidimme varsin rauhallista vauhtia. Lajista en ole oikein koskaan suuremmin pitänyt, mutta jotain liikettä jäsenille täytyy yrittää järjestää.

Kaupasta olivat perunapiirakat loppu. Se oli pettymys.

On paha(?) tapa jäädä lueskelemaan Pinseri-noteerattuja blogeja pintaa syvemmältä. Siihen ajanvietteeseen voi jäädä koukkuun. Tämä ilmeisen tuore tulokas listalla on suorastaan hellyttävä :-) Mikähän kovien jätkien uusi muumi tämä tunteiden kieltäminen oikein on?

Edelleen blogimaailmassa pysytellen Henri Blockilla oli painavaa asiaa kirjoitusten valokuvittamiseen liittyen. Minäkin olen toisinaan tullut linkittäneeksi blogiini ihmisten kuvia, jotka toki on julkaistu luvan kanssa asianosaisella muulla (yleensä ko. harrasteen) sivustolla, mutta linkkien suhteen täytyy selvittää ja harkita asioita yhä tarkemmin.

Patenttiratkaisuna Khiloun esittämään ongelmaan on oman naamataulun liittäminen blogin etusivulle :-) Kuka heittää ensimmäisen kiven? Eikun kuvan? Vaikka ovathan jotkut rohkeat tätä jo harjoittaneetkin. Muuten olen sitä mieltä, että - Tommi Perkolan tämänpäiväistä ajatusta mukaellen - ulkoinen olemus on kaikkein merkityksettömimpiä subjektin ominaisuuksia kirjoitusten tai sanomisten totuus- tai muun arvon kannalta. Jokunen päivä sitten naureskelemani Maalaisen maitotyttö- ja renkipoikaidea taisi loppujen lopuksi olla ihmisläheisimpiä ja lämpöisimpiä weblogistiikkaa koskevia viisauksia pitkään aikaan. Jos yltiöanonyymi ja tarkoin vaalitun kuvan rakentamiseen tähtäävä weblog-harrastus olisikin alkuun viehättävää eskapismia, se voi muuttua ajan myötä hengästyttäväksi pakoonjuoksuksi.