Valkeakosken radan varresta

Lämpöisen kauniissa syyspäivissä ei harmita kuin se, että viime viikon alun hallayöt veivät auringonkukat ja tomaatin. Nyt niiden olisi kelvannut paistatella päivää.

Syksyn tulon huomaa viileiden aamujen lisäksi pitkistä varjoista, kun palaa töistä kotiin. Luistelulenkillä metsä huokui koleita henkäyksiä pyörätielle. Matka vei nyt Metsäkansan vanhalle rautatieasemalle. Asema sijaitsee kilometrin verran Toijalaan päin alkuperäisestä paikastaan, kun paikallinen maatilamatkailuyrittäjä osti vuosia tyhjillään olleen rakennuksen ja siirrätti sen omalle tilalleen lokakuussa 1995. Rohkea yritys siirtää noin 65 tonnin painoinen asemarakennus kokonaisena epäonnistui ensimmäisellä yrittämällä, kun paikalle tilattujen nosturien teho ei riittänyt nostamaan rakennelmaa VR:n Oc-suurkuormavaunun päälle. Reilu viikko myöhemmin uusittu yritys onnistui, kun nostokapasiteettia oli enemmän. Aseman alkuperäinen alue toimii edelleen raakapuun kuormauspaikkana, mutta itse rakennus on valjastettu suoramyynti-, näyttely- ja ravintolatiloiksi.

Naapurin pihakoivussa on kauniit alkavan ruskan värit. Meille samanlaisia, kiitos.