Työhyvinvointia

Alkusyksyn opiskeluprojektinani oli työhyvinvoinnin perusteet -opintojakso avoimessa yliopistossa Tampereella. Sitä kuulemma luennoidaan kahdessa vuorossa täysille saleille: päivällä johtamiskorkeakoulun tutkinto-opiskelijat ja illalla sivuaineopiskelijat ja avoimen väki. Suuri osa iltakurssilaisista taisi olla sosiaali- ja terveysalojen ihmisiä. Kiinnostus aiheeseen on kunnioitettava asia, oli taustalla sitten tutkintovaatimukset tai mielenkiinto.

Viimevuotinen Työterveyslaitoksen 65. työsuojelupäällikkökurssi (kurssinumerointi näyttää kirjoitettuna niin hienolta, että en voinut olla käyttämättä) tarjosi useilla luennoilla samaa aihepiiriä. Mutta nälkäiseksi se silti jätti, kuten hyvän kurssin kuuluu. Arvasin, että nälkä helpottuu vasta laajemmalla aihekohtaisella kurssilla enkä pettynyt. Luentojen lisäksi opintojaksoon kuului kaksi kirjaa: M.-L. Mankan kirja "Työnilo" ja joko P. Pyöriän "Työhyvinvointi ja organisaation menestys" tai STM:n raportti. Kirjastojärjestelmien mukaan ensinmainittu kirja oli koko kurssin ajan lainassa ei vain yliopistokirjastossa vaan koko maakunnassa. Olin melkeinpä iloinen - itsekkäistä syistä tosin - että oman työmaan erinomainen kokoelma ei ole PIKIn piirissä. Toiseksi luettavaksi valitsin suosiolla verkkosaatavan.

Keskiviikkoillan tentissä oli kolme kysymystä: yksi luennoista ja yksi kummastakin kirjasta. Vastauksia ei saanut kirjoittaa yleiseen tapaan ruutupaperille, vaan tarkoin rajattuun tilaan koepaperiin. Ymmärrän hyvin, että useampi sata tenttijää ei innosta koulutuksenjärjestäjää käyttämään vapaapituisia esseevastauksia, mutta toisaalta aihepiiri ei tue rasti ruutuun - tai monivalintatehtäviäkään.

Sattuman kauppaa tai ei, eilen tuli istuttua työmaalla saman aihepiirin kurssilla. Kesän korvalla päätettiin hommata esimiehille, yhteistyötoimikunnalle, työsuojelujaostolle ja johtoryhmälle TTK:n työhyvinvointikorttikoulutus, ja toteutuspäiväksi valikoitui viime torstai. Teoria ja käytäntö risteytyivät siinä määrin kuin se yhden päivän aikana on mahdollista. Hyvä kurssi, kiitos opiskelijoille ja opettajille.

Työhyvinvointikortti. Taas yksi pätevyyskortti, jonka takia käytännön työtä tekevän lompakossa pitäisi olla nykyistä enemmän tilaa?

Monikulttuuria

Pyhäinpäivän aattoiltana käytiin kullan kanssa kävellen kaupassa. Koululla ja urheilutalolla näytti olleen menossa ruotsinkielisten kristillisten nuorten Höstdagarna.

Miksi juuri täällä ja taas, pohdimme. Jättefint, että moinen tapahtuma järjestetään täällä. Jos rohkeutta ja lauluääntä - lähinnä minulta - olisi löytynyt, olisimme menneet koulun pihalle laulamaan: "Nu ska vi sjunga och spela gitarr...". Päätelmämme oli Suomen rataverkko. Tosin paljon ruotsinkielisillä teksteillä varusteltuja tilauslinja-autojakin näkyi.

Pian kotiin tultuamme soi ovikello. "Karkki vai kepponen", kysyttiin. Kun pahoittelin, että karkkia ei ollut, toivotettiin asiallisesti hyvää halloweenia.

Kotona ei vietetty halloweenin aattoa, vaan pyhäinpäivän. Levysoittimessa Peteris Vasksia.