Vaihteeksi karavatit kaulassa

Tuli Helsingin työmatka. Onnistuin taannoin puhumaan itseni pois perinteiseltä ammatillisen koulutuksen syysristeilyltä ja hyvä niin. Kevyesti flunssaisena mieluummin päivä syyssateenraikkaassa pääkaupungissa kuin kaksi ja puoli tunkkaisella laivalla. Asian puolesta samaa oli tarjolla varmaankin molemmissa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö (jostain syystä olen välillä alkanut nähdä ministeriöstä paljon käytetyssä OKM-lyhenteessä M-kirjaimen ylösalaisin) järjesti peräti Finlandia-talolla tilaisuuden, jossa toisen asteen koulutuksen ja vapaan sivistystyön koulutuksenjärjestäjille kerrottiin tulevasta ja monin osin jo meneillään olevasta rakenneuudistuksesta.

Ensimmäisen puheenvuoron piti professori S. Korkman, joka peräänkuulutti yhteiskuntaan rawlsilaista mahdollisuuksien tasa-arvoa ja haukkui niin nykyisen, tätä edeltäneen kuin varsinkin 1980-90-lukujen taitteen hallituksen.

Ministeriön esiintyjien puheenvuorot olivat tuttua kuultavaa. Visio vuoden 2017 jälkeisestä toimintakentästä on suunnilleen seuraava:

Ammatillisessa perus- ja lisäkoulutuksessa järjestäjäverkko muodostuu pääasiassa moni­alaisista koko ammatillisen koulutuksen palveluvalikoiman kattavista koulutuksen järjestä­jistä ja toimintaedellytyksiltään vahvoista erikoistuneista koulutuksen järjestäjistä (esimer­kiksi aikuiskoulutus). Ammatillisen koulutuksen järjestäjä joutuu hakemaan järjestämislu­paa erikseen nuorten koulutuksen ja erikseen aikuiskoulutukseen.

Lukiokoulutuksessa järjestäjäverkko muodostuu suurista kunnista tai muista koulutuksen järjestäjistä, jotka palvelevat usein myös yksittäistä kuntaa laajempaa väestöpohjaa. Kou­lutustarpeeseen vastaaminen edellyttää saavutettavuuden turvaamiseksi toiminnan jaka­mista eri toimipisteisiin. Järjestäjäverkon muodostamisessa otetaan huomioon myös jatko­koulutukseen ja opetuskieleen liittyvät koulutustarpeet.

Vapaan sivistystyössä tavoitteena on elinvoimainen ylläpitäjäverkko, jossa on nykyistä vä­hemmän ylläpitäjiä. Ylläpitäjäverkon muodostumiseen vaikuttavat olennaisesti vapaan si­vistystyön lisäksi ne ratkaisut, jotka tehdään koskien ammatillista koulutusta, lukiokoulutus­ta ja perusopetusta.

Nyt erilaisia ja erikokoisia ammattikouluja on kaikkiaan 189. Näistä 76:lla on alle 500 opiskelijaa. Koulutuksenjärjestäjien määrä on vähentynyt muutamassa vuodessa 45:llä. Lukioita on 422 kpl, joista suurin osa on 100-299 opiskelijan kouluja. Vapaan sivistystyön kentällä toimii 188 kansalaisopistoa, 79 kansanopistoa, 20 kesäyliopistoa ja 11 opintokeskusta. Ministeriön kansliapäällikkö totesi suoraan, että koulutuksenjärjestäjiä on liikaa.

Kun niukkuutta jaetaan, ovat tunteet herkässä. Se on ymmärrettävää. En silti pidä asenteesta, jossa ehdotetaan erilaisia toimenpiteitä "noille toisille&quot, jotta oma karsina pysyisi koskemattomana. Viestiseinä, johon saattoivat niin verkon kautta osallistuvat kuin paikalla olleetkin kirjoittaa WWW-sivun tai tekstiviestin kautta, alkoi jossain vaiheessa muistuttaa Suomi24:n tai Ylilaudan - miksei muinaisen Usenetinkin - keskusteluja. Kirjoitusvirheineen kaikkineen.

Kun mitään sovittuja palavereita ei loppupäiväksi ollut, päätin etsiä etätyöpisteen pääkaupungista enkä lähteä junailemaan tai linja-autoilemaan itseäni takaisin työmaalle. Tehokasta työaikaa tuli säästettyä varsinkin linja-autovaihtoehtoon verrattuna. Minusta ei ole tietokonetyöskentelemään bussin kyydissä. Eikä junassakaan 3G-yhteys ole kovin luotettava varsinkaan Riihimäen molemmin puolin.

Ajatukseni oli ensin mennä Kansalliskirjastoon, mutta talossa oli menossa sen näköinen remontti, että en edes ryhtynyt etsimään, pääseekö sinne ylipäätään sisään. Melkein naapurissa sijaitseva Kansallisarkisto, varsinkin vanha tutkijasali, on paitsi yhtä etätyöystävällinen myös ulkoisilta puitteiltaan yhtä viehättävä paikka, joten jatkoin sinne. En tiedä, miten suotavaa siellä on kirjoittaa muistiota päivänkohtaisesta tapahtumasta, muokata Prezi-esitystä tai käydä sähköpostinvaihtoa. Mutta ei sieltä kukaan ole tullut poiskaan ajamaan, vaikka ei arkistoluetteloja tai -aineistoa selailisi. Ja jos joskus tulee, niin ryhdyn tilaamaan näön vuoksi jotain vaikka rautatiehallituksen arkistosta. Tai sitten en, kun keskittyminen työtehtäviin voisi kärsiä hämäysoperaation vuoksi.

Ministeriö ei tarjonnut yleisölleen lounasta, mikä oli aivan oikein. Junaa odotellessa kävin aterioimassa asematunnelin Hesburgerissa. Ennen kotiin pääsyä on vielä luvassa muuan kolmannen sektorin kokous kotikylässä. Sinne ei kehtaisi oikein mennä karavatit kaulassa, mutta pakko mikä pakko. Tai sitten survon ne povitaskuun.

IC 197:llä ei mene hyvin. Konduktööri kuulutti, että vaunu 6 puuttuu. Hetken päästä junaemäntä, että kylmälaitteet eivät toimi. Koskahan kuljettajalla on asiaa? Ei vaan, matka taittuu.